Amerikassa ei tunneta äitiyslomia, äitiyspakkausta, lapsilisiä tai kotihoidontukea. Sen sijaan kotiäitiyttä pidetään täällä ihan kunnon ammattina. Kotiäidillä on virallinen ammattinimikekin: homemaker eli kodin tekijä.
Puolisoiden yhteisverotuskäytäntö mahdollistaa sen, että perhe elää myös yhden vanhemman tuloilla. Jos taas molemmat vanhemmat haluavat jatkaa työntekoa, verottaja antaa perheen yhä pitää suurimman osan tuloistaan. Tästä syystä perheellä on varaa palkata esimerkiksi täysipäiväinen lastenhoitaja kotiin.
Odottavat äidit ovat myös arvossaan. Ensimmäistä lastaan odottavalle ystävät, sukulaiset ja työtoverit järjestävät baby showerin eli odotusjuhlat. Juhlien lahjalista muistuttaa tyypiltään suomalaista häälahjalistaa ja sisältää kaikkea tarpeellista turvaistuimesta tuttipulloon.
Kaupat ovat oivaltaneet odottavien äitien ostotarpeet. Heille on varattu omia parkkipaikkoja kaupan oven edestä. Näin suuretkin ostossaaliit saadaan pyöreän vatsan kanssa helposti autoon.
Todellinen odottavien äitien arvostuksen mittari on kuitenkin itse synnytys. Suomalaisessa sairaalassa saat aika kauan anoa vähänkin lämmitettyä jyvätyynyä vahvempaa kivunlievitystä. Amerikkalaisessa sairaalassa taas ei tunneta kipua. Näin asian ilmaisi amerikkalainen kätilö. Anestesialääkäri kutsutaan paikalle heti kun olet astunut sairaalan kynnyksen yli, ja epiduraalihanat käännetään mukavasti kaakkoon.
Kun Suomessa kovan koulun käynyt synnyttäjä saa tällaisen kohtelun, hän luonnollisesti hätääntyy. Onhan hänelle Suomessa kerrottu, että mahdollisesti lapsi voi kivunlievityksessä huonosti, ja synnyttäjä ei osaa ponnistaa lasta ulos ilman kunnon "tuntumaa". Amerikkalainen lääkäri vastasi, että olisivat suoraan sanoneet, että rahasta on kyse. Lapset ovat molemmilla tavoilla yhtä terveitä, ja ponnistushetken on jo vuosikausia sekä Suomessa että Amerikassa pystynyt kertomaan supistuksia mittaava kone.
Kuka sitä taas halusikaan Suomeen lisää syntyvyyttä?
On lottovoitto synnyttää Amerikassa. Huone näyttää samalta kuin Suomessakin, mutta asenteet ovat toiset.
9 kommenttia:
Sissos, mika lukaali !! Suhteellisen kaukana suomalaisista sairaalahuoneista, joissa kammottaviin kauhtanoihin kaarityt pandanaamaiset aidit makaavat rivissa kuin sardiinit purkissa ja odottavat kiltisti kaurapuuroaamiaista !!
Huom, tuo on se "synnytys-huone" - jollaista ei ainakaan naistenklinkalla ollut 20 vuotta sitten...
Mulla oli aikalailla vastaava huone täällä Tukholmassa. Kaipa Suomessakin alkaa olla jo vastaavia?? Mutta kyllä mun mielestä synnytys nyt voi jossakin tuntuakin, jos epiduraalia heti tyrkätään kun astuu ovesta niin ei siinä sitten tunnu olevan paljon valinnanvaraa.. mutta varmaan tässäkin tapauksessa hyvä olisi se kultainen keskitie?
Tässä äitiyskysymyksessä en kyllä silti kadehdi amerikkalaisia äitejä. Entä jos puolisolla ei ole suuria tuloja? Entä jos työ lähtee kävelemään, jos sinne ei mene 2kk synnytyksestä, vaikka mielellään olisi ensin kotona vuoden ja sitten palkkaisi sen lastenhoitajan?
Hei Susanna! Joo, hienot huoneet ja kaikenlaisia laitteita... valitettavasti ne eivat paranna synnytys tilannetta jenkkilassa. Itse asiassa naisia kuolee synnytyksessa USAssa enemman kun muutama kymmenvuosi sitten. USA on no. 40 maternal death rateissa, Bosnian ja Belarussian paikkeilla.
Minua kiinnostaa Suomen synnytys tilanteet koska en itse tieda niista paljon mitaan (paitsi etta siella kuolee vahemman naisia synnytyksessa ja vahan mita aitini (helena) on kertonut). Blogissani olen juuri maininnut keisarinleikkauksista USAssa. http://meneseshalmari.blogspot.com/
Terveisia Houstoniin Floridasta!
Irene
Molemmissa taitaa olla puolensa. Itse pyöräytin täällä Suomessa vauvan muutama kk sitten ja amerikkalainen mieheni oli onnesta soikeana suomalaiseen käytäntöön. Isät pääsevät todellakin osalliseksi synnytykseen täällä, ei vain sivusta seuraajaksi.
Ja kyllä täällä löytyi synnytyssalista parisänkyä ja ammetta jnejne. Kivunlievitystäkin tarjottiin heti ovella. Vaan kun en moista huolinut, oli mieheni aivan ihmeissään että antavatko ne olla ilmankin?? Ja antoivathan ne. Nyt olenkin amerikkalaissukulaisten "sankari". "Eihän kukaan hullu synnytä ilman kivunlievitystä" -paitsi hullu suomalaisminiä.
Toinen suuri ero näiden kahden kultturin välillä onkin sitten imetys"vouhotus", jota suomessa kovasti viljellään ja meren sillä puolen taas ei oo pakko jos ei haluu =)
Meidän vauva syntyi täällä Texasissa ja täytyy sanoa, etten olisi voinut olla tyytyväisempi raskaudenaikaiseen hoitoon tai sairaalakeikkaan.
Vauvakuolleisuus on täällä korkea, koska Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä (or lack thereof...) on käsittämättömän surkea ja raskaudenaikainen neuvontakin jää tietyn (suuren) väestönosan kohdalla todella vähiin. Akuuttihoitoahan saa yleensä vähävarainenkin mutta ennaltaehkäisevä hoidon ja neuvonnan kanssa asiat ovatkin sitten tosi heikosti.
Jos kuitenkin kuuluu niihin onnekkaisiin ihmisiin jolla on hyvä vakuutus, täällä on saatavissa aivan mahtavaa, potilaan oikeasti huomioonottavaa hoitoa. En tietenkään kannata mitään turhaanlääkitsemistä, mutta kyllä sellainen "kärsimys kaunistaa"-asenne on vielä Suomessa selkeästi vallalla. Yksityislääkärillä on aina aikaa potilaalle eikä missään vaiheessa tarvitse esimerkiksi kertoa henkilökohtaisia asioitaan huoneessa jossa on muitakin potilaita - potilaan yksityisyyden suojahan suomalaisessa sairaalassa kai aika harvoin käytännössä toteutuu.
Minulle oli todellakin lottovoitto odottaa poikaani ja synnyttää hänet vaikean raskauden jälkeen sektiolla juuri täällä - kaikista ystävieni (hyvistäkin) kokemuksista olen päätellyt, että missään tapauksessa en olisi aanut läheskään yhtä hyvää, potilaslähtöistä, omistautunutta ja tarkkaa hoitoa Suomessa.
Aika ruusuisen kuvan maalaat ameikkalaisesta meiningistä. Totuus on kuitenkin vähän toinen suurelle osalle sikäläistä porukkaa. Et kai kuvittele että siellä kaikilla esimerkiksi olisi varaa tuollaisiin lukaaleihin mitä esitit? Tai siis että kaikilla olisi vakuutus joka tuollaisen maksaisi.
Jos ei ole paljon rahaa, Amerikassa ei kertakaikkiaan ole varaa tehdä lapsia. Muistan myös kun olin siellä töissä ja samassa toimistossa istunut nainen oli synnytyksen takia yhteensä viikon poissa töistä. Se kertoo minusta aika ikäviä asioita siitä, miten yhteiskunnassa on asiat järjestetty.
Kiitos kaikista kommenteista! Kuva on tainnut tosiaan kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Tekstissä totesin, että synnytyshuoneet ja synnytyksenseurantalaitteet ym. ovat kokemukseni mukaan Suomessa ja Amerikassa täysin samanlaisia. Ero on siinä, millainen on yhteiskunnan ja näin ollen myös hoitohenkilökunnan asenne synnyttäjää kohtaan.
Suomessa minulla ei ollut synnyttäjänä mitään sananvaltaa. Ainoastaan olisin saanut kieltäytyä siitä minimalistisestakin kivunlievityksestä, mitä kätilöt suostuivat antamaan. Amerikassa taas hoitajat olivat selvästi palveluhenkisiä. Tehokasta kivunlievitystä ei kukaan pakottanut ottamaan, mutta sen sai heti kun halusi.
Amerikassakaan ei kaikki ole rahasta kiinni, jos on tietoa ja ymmärrystä. Raskaana ja ilman vakuutusta oleva tuttavani käy kerran kuussa synnytyslääkärillä aivan samalla tavalla kuin minä kävin vakuutuksen kanssa. Ja itse synnytys on hänelle ilmainen. Mutta tosiaan, Amerikassa on paljon ihmisiä, joilta puuttuu sekä vakuutus että tieto ja ymmärrys, ja he ovat sitten tyhjän päällä.
Suomessa sosiaaliturva huolehtii kaikista, toisinaan jopa ylihuolehtii. Sittenpä ei ihmisten enää tarvitse auttaa toisiaan, vaan odotetaan kaikessa, että yhteiskunta hoitaa.
Tottahan on että jenkeissä on hyvä palvelu. En tajua miksi Suomessa pihdataan ton epiduraalin kanssa! Kaverini muualla maailmassa ovat saaneet jämäkän epiduraalin ja silti onnistuneet ponnistamaan ja suht kivutta synnyttämään.
Ihanaa kuulla toi kätilön kommentti että eivät tunne kipua!! Täällä Suomessa taas kätilö sanoi haastattelussaan: "Kipu kuuluu synnytykseen!!!"
Voitko kuvitella!!! Ja sektion jälkeenkin otetaan heti spinaali-epiduraalikatetri pois!! Olin tosi kypsä!
Itse synnytän sektiolla kun lapsi ei muuten mahdu syntymään ja olen välillä saanut todella huonoa kohtelua sairaalassa. Palveluhenkisyys on hakusessa Suomessa. Jenkeissä on paras palvelu kuin missään muualla universumissa. Olen 4 eri maassa asunut ja yli 150 käynyt.
Ole onnellinen että saat asua Amerikassa!! Itsekin muuttaisin mielelläni jos olis töitä!
terkkuja Helsingistä, t. Sanna
Lähetä kommentti