Ulkomailla asuvat suomalaiset onnistuvat yleensä kyllästämään lapsensa suomen kielellä aina koulun aloitukseen asti. Sen jälkeen peli heittäytyy haastavaksi. Lapsi viettää koulussa ja harrastuksissa suuren osan päivästä ja päivän valtakieli jää helposti päälle kotonakin. Lapsi haluaa puhua samaa kieltä kuin kaveritkin. Vanhemmat nyt ymmärtävät mitä vaan.
Lasten kielitaidossa voi tosin havaita vuodenaikojen mukaista vaihtelua. Suomessa vietetyn kesän jälkeen suomen kieli jyrää englannin täysin alleen. Syksyn kuluessa englanti vahvistaa asemiaan ja jouluna ollaan 50-50 -tilanteessa. Keväällä englanti on selvä ykkönen ja suomi näyttää hävinneen kokonaan. Kesän tullen jo Helsinki-Vantaalla suomi tekee yllätyshyökkäyksen takavasemmalta aivan kuin ei olisi koskaan pahasti häviöllä ollutkaan.
Mutta suomen kielen pitäminen matkassa mukana on pitkälti vanhempien vastuulla. Niinpä kirjahyllyyn ujutetaan mitä mielenkiintoisempia suomenkielisiä kirjoja ja tilataan kotiin joka lapsen perusaapinen, Aku Ankka. Videokokoelmaa kartutetaan suomenkielisillä ohjelmilla ja tilataan koko Suomen TV-ohjelmistokin internetin kautta kotikoneelle. Kielipuolisiin lauseisiin yritetään aina vastata selvällä suomen kielellä ja loppuviikosta raahataan lapsi vielä mahdollisuuksien mukaan Suomikouluunkin.
Teini-ikäisten lasten kanssa puhdas lahjonta toimii kuulemma parhaiten. Eräs äiti kertoi maksaneensa selvää rahaa jokaisesta suomenkielisestä kirjasta, jonka hänen lapsensa lukivat. Kun lapset vielä kirjoittivat lukemastaan kirjasta suomeksi esseenkin, niin sievoinen summa dollareita vaihtoi omistajaa. Niin tehokas menetelmä oli, että nyt aikuisenakin nämä lahjotut puhuvat virheetöntä suomea, vaikka ovat lähes koko ikänsä Yhdysvalloissa asuneet.
Amerikkalaiset osaavat jakaa kohteliaisuuksia tilanteessa kuin tilanteessa. Niinpä ihmiset tulevat kertomaan kadulla ja kaupassa, kuinka hienoa on, että kaakatan lapsilleni jotain käsittämätöntä kieltä. Eräs nainen jopa kiitti minua amerikkalaisen kulttuurin säilyttämisestä, kun puhun lapsilleni suomea.
Kyllä kielitaito on ihmeellinen rikkaus.
Could you please read Ella-kirjaa? Tällä hetkellä kielitaitoamme ylläpitää Timo Parvela - sen verran kuin pystymme hihitykseltä lukemaan.
4 kommenttia:
Pieni selvennys vielä: Why are you suoling the muna? = Miksi sinä laitat suolaa siihen munaan? ;-)
Hei,
Itkupillin linkin kautta löysin blogiisi, tervehdys Irlannista!
Meillä yritetään puhua kotona englannin lisäksi ranskaa ja suomea, mutta englanti on ehdottomasti vahvin kieli. Suomenkieli nyt koulun alettua todennäköisesti vahvistuu, sillä koulupäivä vajaa viisituntien ja jäätyäni kotiäidiksi vietän huomattavasti enemmän aikaa tyttäreni kanssa kuin hänen ollessa montessori-creche-esikoulussaan.
Tämän kesän Suomen ja Ranskan lomat ovat selvästi lisänneet sitä, että papan kanssa halutaan puhua ranskaa ja äidin kanssa englantia.
"äitii I want juustoleivän, now"
Mukavaa viikkoa
toivottelee Heljä
Moi!
Mielenkiintoinen blogi. "Suoling"-sanalle naurettiin työkavereiden kanssa ääneen. Nokkelaa =)
Olemme pohtineet opettajanhuoneen kahvipöytäkeskusteluissa, että mihin aikuiset amerikansuomalaiset tarttuvat ensimmäisenä suomen kieltä opiskellessaan ja mitä tukea he siihen kaipaisisivat. Perinteisestihän suomalaisten kielitaitoa pidetään yllä kielioppisääntöjen avulla oli kyseessä mikä kieli tahansa. Kuinka hyvin tämä motivoi?
Ajatuksistasi ilahtuneena,
Jaana
Kiitos kommenteista!
Hauskaa, RouvaHoo, että löysit linkin blogiini. Kävin tutustumassa myös menoonne Irlannissa. Mainiot blogit!
Kiitos Jaana! Minun täytyykin hetken pohtia tuota kysymystä. Puhuminen on varmasti tärkeintä, meni sitten kielioppi niin tai näin. Jos jollain on ajatuksia aiheesta, niin laittakaa kommenttia!
Susanna
Lähetä kommentti