Tällä Azalea Traililla esitellään ensisijaisesti upeasti kukkivia atsaleoja, mutta samalla kierroksella saa silmäyksen myös kaupungin silmää tekevien koteihin ja kotien omistajiin. Esittelijärouvat ovat pukeutuneet design-jakkupukuihin, kotien seinät notkuvat taidetta ja autotalleissa on lasiovet, jotta Ferrarit eivät jää keneltäkään huomaamatta. (www.riveroaksgardenclub.org/AzaleaTrail.cfm)
Mutta kukat ovat luonnollisesti pääosassa. Atsaleat pyritään saamaan parhaimpaan kukkaan tapahtuman ajaksi. Lämpimänä talvena atsaleojen juurille ripotellaan jääpaloja kukintaa hidastamaan ja kylmänä talvena kukkia lämmitetään. Tämä operaatio on sangen mittava, koska täkäläinen atsalea ei ole pieni purkkikukka, vaan parimetrinen aitakasvi. Syystäkin tilannetta seurataan joka vuosi paikallisen sanomalehden etusivulla.
Toinen uutisoinnin arvoinen kasvi on Teksasin osavaltion virallinen kukka: pieni, sininen lupiini, lupinus texensis. Tämän luonnonvaraisen kasvin annetaan kukkia omaan tahtiinsa ja lehdessä ilmoitetaan, milloin parhaimmat kukka-apajat missäkin ovat.
Silloin teksasilaiset pakkaavat lapset ja lemmikit autoon ja ajavat lähimmän kukkaesiintymän luo. Kukkien keskellä otetaan valokuvia perheestä luonnon helmassa. Sitten palataan kukkaesiintymän viereen parkkeeratulle autolle ja ajetaan kahdeksankaistaista moottoritietä takaisin kotiin.
Myöskin hedelmäpuut viihtyvät mainiosti Houstonin kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Monella on kotitalon nurkalla oma banaani-, päärynä- tai sitruunapuu, josta voi ohimennessään napsia itselleen purtavaa.
Siemenien kanssa saa tosin olla tarkkana, ettei epähuomiossa kylvä itselleen uutta hedelmätarhaa. Esimerkiksi papaija ehtii kasvaa maahan pudonneista siemenistä nelimetriseksi tukkimetsäksi muutaman kesäkuukauden aikana.
Siinä on satunnainen euromatkaaja ihmeissään kesälomalta kotiin palatessaan.
Luonnon helmassa, keskellä kaupunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti