Kun Ike runsas viikko sitten pyyhälsi Houstonin yli, tilanne ei näyttänyt kovinkaan pahalta. Tuulen nopeus kun oli hurrikaaniasteikolla mitattuna vain kohtalainen. Silti siellä täällä aitaa kaatui ja tanner tömisi puiden kaatuessa ja oksien pudotessa maahan. Koska Ike oli kooltaan epätavallisen suuri ja siksi sangen sitkeä, tämä hitaampikin tuuli riitti painamaan puita nurin ja lähettämään katoilta tervapahveja maailmanympärimatkalle.
Iken jäljiltä Houston näytti erinomaiselta vihersalaatilta. Joka paikka oli täynnä märkiä lehtiä ja oksia. Uima-altaat olivat kuin suuria hernekeittoastioita ja pihalle jätetyt autot lehtitäpläisiä dalmatialaisia.
Sähköjä ei ollut kuin muutamalla Houstonin miljoonaväestön asukkaalla. Siispä meidänkin sähköttömässä naapurustossa vietettiin päiviä pihaa haravoiden ja puita sahaillen. Välillä kaivettiin kylmälaukusta vähän makkaraa kaasugrillille heitettäväksi. Kuunneltiin radiota ja selailtiin vanhoja lehtiä. Pimeän tullen mentiin nukkumaan, vaikka olikin liian kuuma. Mökkeiltiin siis ihan perisuomalaisittain.
Koska koulut olivat sulkeneet ovensa ja suurin osa toimistoistakin kuivatteli vielä kokolattiamattojaan, oli monilla houstonilaisperheillä mahdollisuus harvinaisen pitkään lomaan. Naapurimme kertoikin, että he lähtevät aina hurrikaanin jälkeen lomamatkalle. Silloin koko perheellä on vapaata, mutta missään ei ole virallisen lomasesongin aiheuttamaa ruuhkaa. On siis mukavampi matkustaa.
Mutta Houstoniin jäävilläkin oli tarpeeksi ihmeteltävää. Vaikka jokaisen houstonilaisen pitäisi olla varustautunut hurrikaaniaikana vähintään seitsemän päivän vesi, muona ja polttoainevarastolla, oli jostain syystä tällainen suurelta osalta ihmisiä unohtunut. Siispä niillä harvoilla huoltoasemilla, joissa oli sekä sähköt että polttoainetta, olikin huimat jonot. Myös vähitellen oviaan avaavien ruokakauppojen jonot olivat ennen näkemättömät.
Mutta ihmisten ystävällisyys ja avulaisuus oli jonojakin suurempaa. Naapurit auttoivat toisiaan niin puiden karsimisessa kuin jään metsästämisessäkin. Sähköisistä taloista vedettiin lainajohtoja sähköttömille naapureille, ja pyykinpesukutsuja annettiin tutuille ja tuntemattomille. Ja miljoonakaupungin liikenne ilman toimivia liikennevaloja eteni hämmästyttävän hyvässä hengessä.
Siivous- ja korjaustyöt jatkuvat täällä tulvavaara-alueen ulkopuolellakin vielä pitkään. Varsinaisiin rannikkoseutuihin verrattuna suurimmassa osassa Houstonia ei kuitenkaan ole pienintäkään hätää.
Autotallin siivous kannattaisi aina - varsinkin ennen hurrikaania.
