30. kesäkuuta 2009
Hetkinen
Tilapäinen muuttohäiriö kansainvälisissä kirjoitusyhteyksissä. Palaan tietokoneen äärelle mahdollisimman pian!
28. toukokuuta 2009
Graniitinluja öljykaupunki
Viime kuussa sain tehtäväksi ottaa kuvan yhdestä Houstonissa sijaitsevasta rakennuksesta. Siitä, jonka pinnassa on oikeaa Taivassalon punaista graniittia. Lupasinkin lähteä heti liikkeelle. Matkassa oli tosin vain yksi mutka: rakennuksen nimestä tai osoitteesta ei ollut tietoakaan.
Ilman internettiä neulan etsiminen heinäsuovasta tai paremminkin kivirakennuksen etsiminen miljoonakaupungista kävisi nopeasti hyvin ikävystyttäväksi. Mutta nyt sain selville pelkästään kotona jalkoja heiluttelemalla, että Taivassalon punainen graniitti on kauppanimeltään esim. Balmoral Red, ja että Houstonissa toimii kivikerho: http://www.hgms.org/ . Ei siis muuta kuin sähköpostia ja onnea matkaan.
Tuota pikaa tuli paluupostissa viesti paikalliselta paleontologilta. Hän oli selaillut vuodelta 1995 peräisin olevia papereitaan ja löytänyt niistä seuraavanlaisen tiedon:
Wells Fargo Bank Plaza
1000 Louisiana St.
Houston, TX 77002
Built 1983
Below the stainless steel collar is a 20 foot base of dark stone from Norway known as Emerald Pearl Granite. There is a roofless canopy at the entrance on Louisiana made of Finnish Balmoral Red Granite. It is also used as accents in the Greek white marble interior lobby floors.
Neula oli löytynyt. Pakkasin juhlallisin menoin pienen kamerani ja lähdin vartin ajomatkalle kohti 1000 Louisiana Streetiä. En ollut kuitenkaan mitenkään varautunut vastaanottamaan sitä näkyä, mikä perillä odotti: kokonaisen korttelin verran pelkkää Taivassalon punaista graniittia. Houstonin mittakaavassa tämä tarkoittaa lähes silmänkantamattomiin jatkuvaa graniittimerta. Keskeltä korttelia kohosi kaupungin toiseksi korkein lasipilvenpiirtäjä, mutta todellinen katseenvangitsija oli sitä ympäröivä graniittiluomus.
Valokuvauksen lomassa esitin parhaan tulkintani kalasta kuivalla maalla sopivien ihmetyksenkiljaisujen säestämänä, kun aina vain uusia graniittirakennelmia avautui eteeni. Yhdellä graniittiaidalla oli rivi taksikuskeja istuskelemassa muina miehinä asiakkaita odottaen. He seurasivat tovin puuhiani ja päättivät sitten kysyä, tarvitsinko apua.
Vakuutin, etten ollut lainkaan avun tarpeessa. Olin vain löytänyt ehdan palan Taivassaloa keskeltä Houstonia, ja ymmärsivätkö taksikuskit ollenkaan tätä ihmettä, että oikeastaan istuvat nyt suomalaisella maaperällä! He katsoivat vuoroin istuma-alustaansa, katukylttiä, toisiaan ja minua ja totesivat, että "That's great, ma'am. Oletteko aivan varma, ettette tarvitse apua?"
Viimein maltoin jättää tämän upean taivassalolais-houstonilaisen korttelin paikalleen ja lähteä kotiin. Matkan varrella katsoin aivan uusin silmin erilaisia rakennuskiviä, ja mietin, mistä ne mahtoivat olla alunperin kotoisin. Olipa elämysmatkailua.
Wells Fargo Plazalla Taivassalo on saapunut Houstoniin.
Ilman internettiä neulan etsiminen heinäsuovasta tai paremminkin kivirakennuksen etsiminen miljoonakaupungista kävisi nopeasti hyvin ikävystyttäväksi. Mutta nyt sain selville pelkästään kotona jalkoja heiluttelemalla, että Taivassalon punainen graniitti on kauppanimeltään esim. Balmoral Red, ja että Houstonissa toimii kivikerho: http://www.hgms.org/ . Ei siis muuta kuin sähköpostia ja onnea matkaan.
Tuota pikaa tuli paluupostissa viesti paikalliselta paleontologilta. Hän oli selaillut vuodelta 1995 peräisin olevia papereitaan ja löytänyt niistä seuraavanlaisen tiedon:
Wells Fargo Bank Plaza
1000 Louisiana St.
Houston, TX 77002
Built 1983
Below the stainless steel collar is a 20 foot base of dark stone from Norway known as Emerald Pearl Granite. There is a roofless canopy at the entrance on Louisiana made of Finnish Balmoral Red Granite. It is also used as accents in the Greek white marble interior lobby floors.
Neula oli löytynyt. Pakkasin juhlallisin menoin pienen kamerani ja lähdin vartin ajomatkalle kohti 1000 Louisiana Streetiä. En ollut kuitenkaan mitenkään varautunut vastaanottamaan sitä näkyä, mikä perillä odotti: kokonaisen korttelin verran pelkkää Taivassalon punaista graniittia. Houstonin mittakaavassa tämä tarkoittaa lähes silmänkantamattomiin jatkuvaa graniittimerta. Keskeltä korttelia kohosi kaupungin toiseksi korkein lasipilvenpiirtäjä, mutta todellinen katseenvangitsija oli sitä ympäröivä graniittiluomus.
Valokuvauksen lomassa esitin parhaan tulkintani kalasta kuivalla maalla sopivien ihmetyksenkiljaisujen säestämänä, kun aina vain uusia graniittirakennelmia avautui eteeni. Yhdellä graniittiaidalla oli rivi taksikuskeja istuskelemassa muina miehinä asiakkaita odottaen. He seurasivat tovin puuhiani ja päättivät sitten kysyä, tarvitsinko apua.
Vakuutin, etten ollut lainkaan avun tarpeessa. Olin vain löytänyt ehdan palan Taivassaloa keskeltä Houstonia, ja ymmärsivätkö taksikuskit ollenkaan tätä ihmettä, että oikeastaan istuvat nyt suomalaisella maaperällä! He katsoivat vuoroin istuma-alustaansa, katukylttiä, toisiaan ja minua ja totesivat, että "That's great, ma'am. Oletteko aivan varma, ettette tarvitse apua?"
Viimein maltoin jättää tämän upean taivassalolais-houstonilaisen korttelin paikalleen ja lähteä kotiin. Matkan varrella katsoin aivan uusin silmin erilaisia rakennuskiviä, ja mietin, mistä ne mahtoivat olla alunperin kotoisin. Olipa elämysmatkailua.
Wells Fargo Plazalla Taivassalo on saapunut Houstoniin.
30. huhtikuuta 2009
Koulussa taas
Siitä on yli kaksikymmentä vuotta, kun viimeksi kävin aktiivisesti peruskoulussa - ja nyt taas. Trappulan koulu Taivassalossa on tosin vaihtunut West University Placen alakouluun Houstonissa Teksasissa, ja koulussa käy ensisijaisesti tyttäreni Patricia, 6 v., mutta minä kuljen mukana hyvänä kakkosena.
Kun Taivassalossa muistan hiihtäneeni kouluun itse kesät talvet, ei Yhdysvalloissa moinen uhkarohkeus tulisi kuuloonkaan. Vanhemmat vievät lapset joka aamu kouluun, nuorimmat oppilaat ihan luokan ovelle asti, ja koulun päätyttyä oppilaita ollaan vastassa koulun pihalla. Amerikkalaislapset kun ovat todella harvoin yksin kotona, jos koskaan.
Autonkuljettajan paikan lisäksi amerikkalaisen peruskoululaisen vanhemmat saavat halutessaan paljon muitakin töitä koulusta. Oikeastaan yksi hyvän koulun mittareista on se, kuinka paljon vanhemmat osallistuvat koulun toimintaan. Suomessahan taas taannoin oli suorastaan huolestuttavaa, jos vanhemmat joutuvat koulussa kovin useasti käymään. Taivassalossa olimme kaikki luonnollisesti huippuoppilaita, joten vanhempamme vierailivat koulussa tasan kahdesti vuodessa: kerran vanhempainillassa ja kerran joulujuhlissa. Kyllä sitä jo siinä yhdelle vuodelle olikin.
West University Placen alakoulu kuuluu Houstonin kolmen parhaan julkisen koulun joukkoon. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat osallistuvat koulun toimintaan suorastaan hyperaktiivisesti. Koulun vanhempainyhdistyksen ensisijainen tehtävä on kerätä paljon ylimääräistä rahaa koululle, jotta oppilaille saadaan järjestettyä jos jonkinlaista toimintaa.
Koulussa vietetäänkin sitten tiedeiltaa ja taideiltaa, juhlitaan kansainvälisyyttä ja paikallisuutta, tavataan kirjailijoita ja urheilijoita sekä pidetään karnevaaleja ja tietokilpailuja. Vanhempainyhdistys tukee myös oppilaiden harrastustoimintaa koulun jälkeen, hankkii lisää kirjoja koulun kirjastoon ja tuo kopiokoneita kansliaan.
Vanhemmat auttavat myös erilaisissa projekteissa, kuten esimerkiksi pehmoeläinten keräämisessä sairaaloissa oleville lapsille. Perjantaisin nuorimpien oppilaiden vanhemmat käyvät kukin vuorollaan lukemassa oman lapsensa luokalle satukirjoja ja tuomassa oppilaille erikoisherkkuja. Joka luokalla on myös erityinen "huonevanhempi" apulaisineen kaikkineen. Hänen tehtävänään on koordinoida kaikkea tätä toimintaa.
Useimmiten vanhempien tehtäviin kuuluu vielä pakata lapselle lounaslaukku mukaan, vaikka koulussa toki ruokaakin tarjotaan. Kouluruokailu on Amerikassa yleensä maksullinen ja tarjolla on erilaisia kansallisruokia kuten hampurilaisia, tacoja ja pizzaa.
Koulupäivä alkaa aina klo 7.35 ja päättyy klo 14.35. Lounaan lisäksi vanhemmat laittavat lapselle pienen välipalan mukaan pitkää päivää vauhdittamaan. Perjantaisin sitten yksi vanhemmista tuo koko luokalle erikoisvälipalaherkun, kuten esimerkiksi syntymäpäiväkakkua.
Vanhemmat pitävät myös opettajia silmällä, jotta nämä varmasti opettavat hyvin. Jos laaduntarkkailussa ilmenee huomautettavaa, noottia lähtee rehtorille ja internetin keskustelupalstoille. Yhdysvalloissa on koulujen välillä huikeita, huikeita eroja, ja vanhemmat käyttävätkin paljon aikaa hyvän koulun etsimiseen.
Kun Taivassalossa muistan hiihtäneeni kouluun itse kesät talvet, ei Yhdysvalloissa moinen uhkarohkeus tulisi kuuloonkaan. Vanhemmat vievät lapset joka aamu kouluun, nuorimmat oppilaat ihan luokan ovelle asti, ja koulun päätyttyä oppilaita ollaan vastassa koulun pihalla. Amerikkalaislapset kun ovat todella harvoin yksin kotona, jos koskaan.
Autonkuljettajan paikan lisäksi amerikkalaisen peruskoululaisen vanhemmat saavat halutessaan paljon muitakin töitä koulusta. Oikeastaan yksi hyvän koulun mittareista on se, kuinka paljon vanhemmat osallistuvat koulun toimintaan. Suomessahan taas taannoin oli suorastaan huolestuttavaa, jos vanhemmat joutuvat koulussa kovin useasti käymään. Taivassalossa olimme kaikki luonnollisesti huippuoppilaita, joten vanhempamme vierailivat koulussa tasan kahdesti vuodessa: kerran vanhempainillassa ja kerran joulujuhlissa. Kyllä sitä jo siinä yhdelle vuodelle olikin.
West University Placen alakoulu kuuluu Houstonin kolmen parhaan julkisen koulun joukkoon. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat osallistuvat koulun toimintaan suorastaan hyperaktiivisesti. Koulun vanhempainyhdistyksen ensisijainen tehtävä on kerätä paljon ylimääräistä rahaa koululle, jotta oppilaille saadaan järjestettyä jos jonkinlaista toimintaa.
Koulussa vietetäänkin sitten tiedeiltaa ja taideiltaa, juhlitaan kansainvälisyyttä ja paikallisuutta, tavataan kirjailijoita ja urheilijoita sekä pidetään karnevaaleja ja tietokilpailuja. Vanhempainyhdistys tukee myös oppilaiden harrastustoimintaa koulun jälkeen, hankkii lisää kirjoja koulun kirjastoon ja tuo kopiokoneita kansliaan.
Vanhemmat auttavat myös erilaisissa projekteissa, kuten esimerkiksi pehmoeläinten keräämisessä sairaaloissa oleville lapsille. Perjantaisin nuorimpien oppilaiden vanhemmat käyvät kukin vuorollaan lukemassa oman lapsensa luokalle satukirjoja ja tuomassa oppilaille erikoisherkkuja. Joka luokalla on myös erityinen "huonevanhempi" apulaisineen kaikkineen. Hänen tehtävänään on koordinoida kaikkea tätä toimintaa.
Useimmiten vanhempien tehtäviin kuuluu vielä pakata lapselle lounaslaukku mukaan, vaikka koulussa toki ruokaakin tarjotaan. Kouluruokailu on Amerikassa yleensä maksullinen ja tarjolla on erilaisia kansallisruokia kuten hampurilaisia, tacoja ja pizzaa.
Koulupäivä alkaa aina klo 7.35 ja päättyy klo 14.35. Lounaan lisäksi vanhemmat laittavat lapselle pienen välipalan mukaan pitkää päivää vauhdittamaan. Perjantaisin sitten yksi vanhemmista tuo koko luokalle erikoisvälipalaherkun, kuten esimerkiksi syntymäpäiväkakkua.
Vanhemmat pitävät myös opettajia silmällä, jotta nämä varmasti opettavat hyvin. Jos laaduntarkkailussa ilmenee huomautettavaa, noottia lähtee rehtorille ja internetin keskustelupalstoille. Yhdysvalloissa on koulujen välillä huikeita, huikeita eroja, ja vanhemmat käyttävätkin paljon aikaa hyvän koulun etsimiseen.
Luokkien erilaiset juhlat ovat aktiivisten vanhempien käsialaa.
(Tämä juttu on julkaistu myös Taivassalon kesälehdessä 2009.)
31. maaliskuuta 2009
Tikusta taloa
Amerikkalaiset ovat nopean rakentamisen ammattilaisia. Uusien talojen rakentaminen on viime kuukausina hieman hiipunut, mutta jos jotain rakennetaan, se tehdään yhä vauhdilla.
Expatrium-lehteen (Nro. 62, Kevät 2009) oli koottu uutisia 1800-luvun Amerikasta. Artikkelin mukaan Päivän Uutiset kertoivat 23.9.1888, että "Filadelfiassa rakennetaan niin ahkerasti, että jos iltasella rupeaa maata kadulle, niin aamulla herätessään on katon suojassa." Näin voi käydä nykypäivänäkin, vaikka asiaa ei käytännössä kannatakaan testata.
Houstonissa uusi talo rakentuu muuttovalmiiksi muutamassa kuukaudessa. Tontilla oleva vanha talo puretaan yhdessä päivässä niin, että jäljelle jää vain siisti maatilkku uutta taloa varten. Perustukset valetaan kevyesti mullan päälle, ja sitten onkin jo vuorossa talon tikutus eli lautarungon rakentaminen. Päälle lätkäistään vielä hieno kuorrute.
Upean "kivitalon" saa kätevistä elementtilaatoista, joilla ei tosin ole mitään tekemistä kiven kanssa. Hienompaa laattamateriaalia kutsutaan - uskokaa tai älkää - "uskottavimmaksi keinotekoiseksi kiveksi" eli "The Most Believable Artificial Stone." Ja näin on, jos siltä näyttää.
Puutarha on olennainen osa talon ulkonäköä. Nurmikko ja istutukset tuodaan paikalle heti talon ulkokuoren valmistumisen jälkeen. Nurmikko saapuu valmiina mattoina ja puskat kunnon kokoisina. Näin koko rakennustyömaa näyttää hetkessä siltä, että paikalla ei ole koskaan mitään rakennustyömaata ollutkaan.
Houstonissa kaikki talot rakennetaan latinalaisamerikkalaisin voimin. Nämä ihmiset tekevät töitä joka päivä aamusta iltaan. Tosin joulupäivänä on rakennuksillakin hiljaista, mutta heti tapaninpäivänä on jälleen täysi tohina päällä. Latinalaisamerikkalaisille myöskään mikään työ ei näytä olevan liian vaarallinen. He kävelevät jyrkkien kattojen reunoilla kuin sirkustaitelijat ikään ja tietysti ilman minkäänlaisia suojavarusteita.
Rakennusmiehiä voi olla yhden talon kimpussa kymmeniä, joten valmista tulee vauhdilla. Tarpeen mukaan lisätyövoimaa voi käydä hakemassa kaupungin tietyiltä kaduilta. Ns. päivätyöntekijät seisoskelevat näillä määrätyillä katuosuuksilla odottamassa, että joku tulee hakemaan heidät päiväksi töihin. Ajat vain autollasi paikalle, miehet hyppäävät auton lavalle, tekevät töitä, saavat palkkansa ja menevät taas seuraavana päivänä väijypaikalle odottamaan uutta keikkaa.
Tikuistakin saadaan oikeiden materiaalien avulla upea kivitalo.
Expatrium-lehteen (Nro. 62, Kevät 2009) oli koottu uutisia 1800-luvun Amerikasta. Artikkelin mukaan Päivän Uutiset kertoivat 23.9.1888, että "Filadelfiassa rakennetaan niin ahkerasti, että jos iltasella rupeaa maata kadulle, niin aamulla herätessään on katon suojassa." Näin voi käydä nykypäivänäkin, vaikka asiaa ei käytännössä kannatakaan testata.
Houstonissa uusi talo rakentuu muuttovalmiiksi muutamassa kuukaudessa. Tontilla oleva vanha talo puretaan yhdessä päivässä niin, että jäljelle jää vain siisti maatilkku uutta taloa varten. Perustukset valetaan kevyesti mullan päälle, ja sitten onkin jo vuorossa talon tikutus eli lautarungon rakentaminen. Päälle lätkäistään vielä hieno kuorrute.
Upean "kivitalon" saa kätevistä elementtilaatoista, joilla ei tosin ole mitään tekemistä kiven kanssa. Hienompaa laattamateriaalia kutsutaan - uskokaa tai älkää - "uskottavimmaksi keinotekoiseksi kiveksi" eli "The Most Believable Artificial Stone." Ja näin on, jos siltä näyttää.
Puutarha on olennainen osa talon ulkonäköä. Nurmikko ja istutukset tuodaan paikalle heti talon ulkokuoren valmistumisen jälkeen. Nurmikko saapuu valmiina mattoina ja puskat kunnon kokoisina. Näin koko rakennustyömaa näyttää hetkessä siltä, että paikalla ei ole koskaan mitään rakennustyömaata ollutkaan.
Houstonissa kaikki talot rakennetaan latinalaisamerikkalaisin voimin. Nämä ihmiset tekevät töitä joka päivä aamusta iltaan. Tosin joulupäivänä on rakennuksillakin hiljaista, mutta heti tapaninpäivänä on jälleen täysi tohina päällä. Latinalaisamerikkalaisille myöskään mikään työ ei näytä olevan liian vaarallinen. He kävelevät jyrkkien kattojen reunoilla kuin sirkustaitelijat ikään ja tietysti ilman minkäänlaisia suojavarusteita.
Rakennusmiehiä voi olla yhden talon kimpussa kymmeniä, joten valmista tulee vauhdilla. Tarpeen mukaan lisätyövoimaa voi käydä hakemassa kaupungin tietyiltä kaduilta. Ns. päivätyöntekijät seisoskelevat näillä määrätyillä katuosuuksilla odottamassa, että joku tulee hakemaan heidät päiväksi töihin. Ajat vain autollasi paikalle, miehet hyppäävät auton lavalle, tekevät töitä, saavat palkkansa ja menevät taas seuraavana päivänä väijypaikalle odottamaan uutta keikkaa.
Tikuistakin saadaan oikeiden materiaalien avulla upea kivitalo.
27. helmikuuta 2009
Let's Rodeo!
Rodeo on saapunut kaupunkiin! Viralliselta nimeltään Houston Livestock Show and Rodeo on lähes kuukauden mittainen jokavuotinen tapahtuma. http://www.hlsr.com/
Sen aikana Houstonin miljoonakaupungin asukkaat tekevät kaikkensa näyttääkseen olevansa maaseudulta kotoisin.
Kaapeista kaivetaan esiin parhaimmat lännenasut: bootsit, Wrangler-farkut, vyöt solkineen, kauluspaidat, Bandana-huivit ja Stetson-hatut. Puheen aksenttia muutetaan hieman normaalia leveämmäksi ja sanastoa hiotaan karjapaimentyyliin sopivaksi. Perusteellisimmat asentavat vielä lehmänsarvetkin lava-autonsa etumaskiin.
Kouluissakin vietetään rodeo-viikkoa. Oppilaat esittävät Teksas-aiheisia lauluja, syövät lounasta karjapaimenteemalla, koristelevat Teksas-aiheisia piparkakkuja ja pukeutuvat kuten aidot lehmitytöt ja
-pojat. Tunnelma on vähän sama kuin suomalaisessa joulujuhlassa. Teksasilaisuusjuhlat sopivat kuitenkin täkäläiseen kouluun joulujuhlia paremmin, koska Teksas asuinpaikkana on oppilaita yhdistävä tekijä, olipa heidän kulttuuritaustansa sitten mikä tahansa.
Innokkaimmat rodeolaiset saapuvat kaupunkiin hevoskärrykulkueilla eri puolilta Teksasia. Matka kestää päiväkausia kuten kunnon pyhiinvaelluksen kuuluukin. Kaupunkiin päästyään matkalaiset järjestävät periamerikkalaiseen tyyliin paraatin.
Varsinainen karjanäyttely tarjoaa sitten lehmitietoa ja huvipuistoviihdettä. Voi töllistellä nukkuvia jättiläislehmiä, seurata pikkupossujen juoksukilpailuja, tutustua viimeisimpiin lava-auto- ja traktorimalleihin tai katsella maisemia maailmanpyörässä.
Rodeo-osuus taas tarjoaa sekä huippuluokan rodeokilpailuja että countrylaulajien konsertteja. Konserttiantiin mahtuu mukaan myös joku tämän hetken teini-ihmeistä sekä tietysti Teksasin omat pojat, ZZ Top.
Rodeoshow alkaa aina kansallislaululla, jonka aikana Miss Texasin näköinen kaunotar ratsastaa seisten vaaleanruskealla hevosellaan täyttä laukkaa ympäri stadionia samalla Yhdysvaltain lippua kantaen. Jo tämä avausnumero saa taidokkuudellaan ja näyttävyydellään ratsastustaidottoman suomalaisen putoamaan muovituoliltaan.
Varsinainen rodeo on käsittämättömyydessään kunnioitusta herättävä urheilulaji. Nuoret miehet maksavat huikeita osallistumismaksuja, jotta pääsevät ratsastamaan henkensä uhalla jollakin vikuroivalla eläimellä muutaman sekunnin ajan. Vain voittaja saa tästä touhusta rahapalkkion, muut urheilun iloa.
Ei sitä turhaan sanota, että Teksas on ihan oma maailmansa.
Rodeon aikaan maaseutu tulee kaupunkiin.
Sen aikana Houstonin miljoonakaupungin asukkaat tekevät kaikkensa näyttääkseen olevansa maaseudulta kotoisin.
Kaapeista kaivetaan esiin parhaimmat lännenasut: bootsit, Wrangler-farkut, vyöt solkineen, kauluspaidat, Bandana-huivit ja Stetson-hatut. Puheen aksenttia muutetaan hieman normaalia leveämmäksi ja sanastoa hiotaan karjapaimentyyliin sopivaksi. Perusteellisimmat asentavat vielä lehmänsarvetkin lava-autonsa etumaskiin.
Kouluissakin vietetään rodeo-viikkoa. Oppilaat esittävät Teksas-aiheisia lauluja, syövät lounasta karjapaimenteemalla, koristelevat Teksas-aiheisia piparkakkuja ja pukeutuvat kuten aidot lehmitytöt ja
-pojat. Tunnelma on vähän sama kuin suomalaisessa joulujuhlassa. Teksasilaisuusjuhlat sopivat kuitenkin täkäläiseen kouluun joulujuhlia paremmin, koska Teksas asuinpaikkana on oppilaita yhdistävä tekijä, olipa heidän kulttuuritaustansa sitten mikä tahansa.
Innokkaimmat rodeolaiset saapuvat kaupunkiin hevoskärrykulkueilla eri puolilta Teksasia. Matka kestää päiväkausia kuten kunnon pyhiinvaelluksen kuuluukin. Kaupunkiin päästyään matkalaiset järjestävät periamerikkalaiseen tyyliin paraatin.
Varsinainen karjanäyttely tarjoaa sitten lehmitietoa ja huvipuistoviihdettä. Voi töllistellä nukkuvia jättiläislehmiä, seurata pikkupossujen juoksukilpailuja, tutustua viimeisimpiin lava-auto- ja traktorimalleihin tai katsella maisemia maailmanpyörässä.
Rodeo-osuus taas tarjoaa sekä huippuluokan rodeokilpailuja että countrylaulajien konsertteja. Konserttiantiin mahtuu mukaan myös joku tämän hetken teini-ihmeistä sekä tietysti Teksasin omat pojat, ZZ Top.
Rodeoshow alkaa aina kansallislaululla, jonka aikana Miss Texasin näköinen kaunotar ratsastaa seisten vaaleanruskealla hevosellaan täyttä laukkaa ympäri stadionia samalla Yhdysvaltain lippua kantaen. Jo tämä avausnumero saa taidokkuudellaan ja näyttävyydellään ratsastustaidottoman suomalaisen putoamaan muovituoliltaan.
Varsinainen rodeo on käsittämättömyydessään kunnioitusta herättävä urheilulaji. Nuoret miehet maksavat huikeita osallistumismaksuja, jotta pääsevät ratsastamaan henkensä uhalla jollakin vikuroivalla eläimellä muutaman sekunnin ajan. Vain voittaja saa tästä touhusta rahapalkkion, muut urheilun iloa.
Ei sitä turhaan sanota, että Teksas on ihan oma maailmansa.
Rodeon aikaan maaseutu tulee kaupunkiin.
28. tammikuuta 2009
Tuoreeks, terveeks
Pienten lasten vanhemmat eivät talvikuukausina tervettä päivää näe. Näin myös täällä Houstonissa, vaikka lämpötila ei edes juuri alle
+10°C:n putoa. Lapset suorastaan imuroivat erilaisia basilleja mailta ja meriltä ja tuovat niitä sitten kotiin ihmeteltäväksi ja perheenjäsenten kanssa jaettavaksi. Siinä vaiheessa, kun vanhemmatkin ovat viimein yhdestä taudista paranemassa, ovat lapset jo ehtineet rientää uusien basillituttavuuksien perään.
Influenssavirus on ollut tämän talven ehdoton suosikki. Yritimme aluksi välttää sitä hankkimalla asianmukaisen suojan rokotuksen avulla, mutta rokotus suojasikin vain kahta tämän talven influenssalajiketta vastaan, ja me onnistuimme pyydystämään sen kolmannen.
Joka tapauksessa influenssarokotukset ovat täällä erittäin suosittuja, koska jälkitautien ja menetettyjen työpäivien takia influenssa on yllättävän kallis tauti. Syksyisin työpaikoilla, kirkoissa ja apteekeissa vietetäänkin influenssarokotuspäiviä, jolloin suojan saa käden käänteessä. Lääkäriinkin voi tietysti mennä, mutta helpoimmin asia hoituu apteekissa, ruokakaupan kulmalla.
Täkäläisissä kouluissa toivotaan, että mahdollisimman moni oppilaista hyödyntäisi influenssarokotteen tuoman suojan. Julkisten koulujen rahoitus kun on suoraan yhteydessä oppilaiden läsnäoloprosenttiin. Paikallisen koulumme rehtori onkin viime viikkoina käyttänyt kaikki kommunikointitaitonsa siihen, että hän on yhtä aikaa pyytänyt sairaita oppilaita pysymään kotona tartuntojen vähentämiseksi, mutta toisaalta taas ilmestymään kouluun läsnäolotavoitteiden ylläpitämiseksi.
Influenssarokotus ei kuitenkaan ole julkisissa kouluissa pakollinen toisin kuin moni muu lapsuusiän rokotus. Lasta ei hyväksytä koulun oppilaaksi, ennen kuin hän on saanut kaikki vaadittavat rokotukset. Täkäläinen lapsuusiän rokotusrupeama on hieman mittavampi kuin suomalainen vastaava. Esimerkiksi suomalaisen rokotuskäytännön mukaan täyden suojan saanut lapsi ei täällä pääse kouluun ilman tiettyjä lisärokotuksia. Päällimmäisinä listalla ovat hepatiitti- ja vesirokkorokotukset.
Pikkulapsen rokotusura alkaa täällä jo 2 kk:n iässä, jolloin lapsi saa kuusi erilaista rokotetta - jokainen erikseen annettuna. Neuvolan sijaan täällä käydään oman lastenlääkärin vastaanotolla, mutta käyntitahti on molemmissa maissa sama.
Täkäläisessä käytännössä on se hyvä puoli, että sama lääkäri näkee lapsen sekä terveenä että sairaana. Huono puoli on sitten se, että odotushuoneessa on terveelläkin lapsella hyvin aikaa kerätä erilaisia basilleja kotiin vietäväksi.
Ja taas sairastetaan.
Influenssarokotuksen hankkiminen on tehty mahdollisimman helpoksi.
+10°C:n putoa. Lapset suorastaan imuroivat erilaisia basilleja mailta ja meriltä ja tuovat niitä sitten kotiin ihmeteltäväksi ja perheenjäsenten kanssa jaettavaksi. Siinä vaiheessa, kun vanhemmatkin ovat viimein yhdestä taudista paranemassa, ovat lapset jo ehtineet rientää uusien basillituttavuuksien perään.
Influenssavirus on ollut tämän talven ehdoton suosikki. Yritimme aluksi välttää sitä hankkimalla asianmukaisen suojan rokotuksen avulla, mutta rokotus suojasikin vain kahta tämän talven influenssalajiketta vastaan, ja me onnistuimme pyydystämään sen kolmannen.
Joka tapauksessa influenssarokotukset ovat täällä erittäin suosittuja, koska jälkitautien ja menetettyjen työpäivien takia influenssa on yllättävän kallis tauti. Syksyisin työpaikoilla, kirkoissa ja apteekeissa vietetäänkin influenssarokotuspäiviä, jolloin suojan saa käden käänteessä. Lääkäriinkin voi tietysti mennä, mutta helpoimmin asia hoituu apteekissa, ruokakaupan kulmalla.
Täkäläisissä kouluissa toivotaan, että mahdollisimman moni oppilaista hyödyntäisi influenssarokotteen tuoman suojan. Julkisten koulujen rahoitus kun on suoraan yhteydessä oppilaiden läsnäoloprosenttiin. Paikallisen koulumme rehtori onkin viime viikkoina käyttänyt kaikki kommunikointitaitonsa siihen, että hän on yhtä aikaa pyytänyt sairaita oppilaita pysymään kotona tartuntojen vähentämiseksi, mutta toisaalta taas ilmestymään kouluun läsnäolotavoitteiden ylläpitämiseksi.
Influenssarokotus ei kuitenkaan ole julkisissa kouluissa pakollinen toisin kuin moni muu lapsuusiän rokotus. Lasta ei hyväksytä koulun oppilaaksi, ennen kuin hän on saanut kaikki vaadittavat rokotukset. Täkäläinen lapsuusiän rokotusrupeama on hieman mittavampi kuin suomalainen vastaava. Esimerkiksi suomalaisen rokotuskäytännön mukaan täyden suojan saanut lapsi ei täällä pääse kouluun ilman tiettyjä lisärokotuksia. Päällimmäisinä listalla ovat hepatiitti- ja vesirokkorokotukset.
Pikkulapsen rokotusura alkaa täällä jo 2 kk:n iässä, jolloin lapsi saa kuusi erilaista rokotetta - jokainen erikseen annettuna. Neuvolan sijaan täällä käydään oman lastenlääkärin vastaanotolla, mutta käyntitahti on molemmissa maissa sama.
Täkäläisessä käytännössä on se hyvä puoli, että sama lääkäri näkee lapsen sekä terveenä että sairaana. Huono puoli on sitten se, että odotushuoneessa on terveelläkin lapsella hyvin aikaa kerätä erilaisia basilleja kotiin vietäväksi.
Ja taas sairastetaan.
Influenssarokotuksen hankkiminen on tehty mahdollisimman helpoksi.
24. joulukuuta 2008
Lama-ale
Sain tehtäväkseni tutkia, miten amerikkalaiset toimivat jouluostosmarkkinoilla näin lama-aikana. Päätin siis tutustua paikallisen kauppakeskuksen tunnelmaan kolme päivää ennen joulua. Etukäteen ajattelin, että paikalla on varmasti jonkin verran ihmisiä, mutta ei mitenkään ruuhkaksi asti. Eletäänhän lamaa.
Tulin kuitenkin nopeasti toisiin ajatuksiin, kun tökkäsin autollani umpitukokseen jo kahdeksan korttelia ennen kauppakeskusta. Näytti siltä, että jokainen houstonilainen oli matkalla ostoksille. Aikani jonotettuani sain auton parkkiin ja pääsin toteamaan, että kauppakeskuksen käytävillä parveili massoittain ihmisiä - ostoskassit olalla.
Päällisin puolin tarkasteltuna ainakaan houstonilaisten jouluostosinto ei ollut tänä vuonna hälvennyt vähääkään. Osasyynä saattoivat tosin olla huimat alennusmyynnit. “-60%” mainostettiin useamman kuin yhden liikkeen ikkunassa. Vaikutti siltä, kaupat halusivat tuotteistaan eroon lähes hinnalla millä hyvänsä. Joulumyynnin tavarat kun varmasti tilattiin vanhana hyvänä aikana, ja nyt laman yllätettyä varastoa olikin vähän liikaa.
Tänä vuonna myös jouluvalojen suunnittelu- ja ripustusbusiness on joutunut laman himmentämäksi. Kun esimerkiksi viime vuonna naapurimme pihalla hääri kymmenkunta palkattua jouluvalonripustajaa, tänä vuonna naapuri hoiti homman itse.
Paikallisen tavan mukaan isojen lehtipuiden ruongon ympärille kiedotaan tiheästi valonauhaa tyvestä latvaan asti. Yhdeltä ihmiseltä menee tähän työhön yleensä koko päivä. Ulkopuolisen avun turvin naapurimme kaikki viisi tammea saivat viime vuonna oman valokuorrutteensa. Tänä vuonna naapuri kieppui puun latvassa itse ja tyytyi vain yhteen valaistuun puuhun.
Toisaalta Houstonissa on niitäkin, joita lama ei kovin paljon hetkauta. Kun aikaisempina vuosina erään yläluokkaisen jouluvalosuunnittelufirman tyypillinen tilaus oli 13 000 dollaria, lama on kuulemma vaikuttanut sen verran, että tänä vuonna firman asiakkaat ovat olleet halukkaita käyttämään jouluvaloihin keskimäärin “vain” 9 000 dollaria. Tosin eräs asiakas pitäytyi nytkin tiukasti normaalissa 48 000 dollarin jouluvalobudjetissaan!
Ja minä kun luulin suorastaan törsääväni ostamalla pihallemme 50 dollarin lumiukon.
Alen voimalla kauppa käy.
Tulin kuitenkin nopeasti toisiin ajatuksiin, kun tökkäsin autollani umpitukokseen jo kahdeksan korttelia ennen kauppakeskusta. Näytti siltä, että jokainen houstonilainen oli matkalla ostoksille. Aikani jonotettuani sain auton parkkiin ja pääsin toteamaan, että kauppakeskuksen käytävillä parveili massoittain ihmisiä - ostoskassit olalla.
Päällisin puolin tarkasteltuna ainakaan houstonilaisten jouluostosinto ei ollut tänä vuonna hälvennyt vähääkään. Osasyynä saattoivat tosin olla huimat alennusmyynnit. “-60%” mainostettiin useamman kuin yhden liikkeen ikkunassa. Vaikutti siltä, kaupat halusivat tuotteistaan eroon lähes hinnalla millä hyvänsä. Joulumyynnin tavarat kun varmasti tilattiin vanhana hyvänä aikana, ja nyt laman yllätettyä varastoa olikin vähän liikaa.
Tänä vuonna myös jouluvalojen suunnittelu- ja ripustusbusiness on joutunut laman himmentämäksi. Kun esimerkiksi viime vuonna naapurimme pihalla hääri kymmenkunta palkattua jouluvalonripustajaa, tänä vuonna naapuri hoiti homman itse.
Paikallisen tavan mukaan isojen lehtipuiden ruongon ympärille kiedotaan tiheästi valonauhaa tyvestä latvaan asti. Yhdeltä ihmiseltä menee tähän työhön yleensä koko päivä. Ulkopuolisen avun turvin naapurimme kaikki viisi tammea saivat viime vuonna oman valokuorrutteensa. Tänä vuonna naapuri kieppui puun latvassa itse ja tyytyi vain yhteen valaistuun puuhun.
Toisaalta Houstonissa on niitäkin, joita lama ei kovin paljon hetkauta. Kun aikaisempina vuosina erään yläluokkaisen jouluvalosuunnittelufirman tyypillinen tilaus oli 13 000 dollaria, lama on kuulemma vaikuttanut sen verran, että tänä vuonna firman asiakkaat ovat olleet halukkaita käyttämään jouluvaloihin keskimäärin “vain” 9 000 dollaria. Tosin eräs asiakas pitäytyi nytkin tiukasti normaalissa 48 000 dollarin jouluvalobudjetissaan!
Ja minä kun luulin suorastaan törsääväni ostamalla pihallemme 50 dollarin lumiukon.
Alen voimalla kauppa käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
