Tulin kuitenkin nopeasti toisiin ajatuksiin, kun tökkäsin autollani umpitukokseen jo kahdeksan korttelia ennen kauppakeskusta. Näytti siltä, että jokainen houstonilainen oli matkalla ostoksille. Aikani jonotettuani sain auton parkkiin ja pääsin toteamaan, että kauppakeskuksen käytävillä parveili massoittain ihmisiä - ostoskassit olalla.
Päällisin puolin tarkasteltuna ainakaan houstonilaisten jouluostosinto ei ollut tänä vuonna hälvennyt vähääkään. Osasyynä saattoivat tosin olla huimat alennusmyynnit. “-60%” mainostettiin useamman kuin yhden liikkeen ikkunassa. Vaikutti siltä, kaupat halusivat tuotteistaan eroon lähes hinnalla millä hyvänsä. Joulumyynnin tavarat kun varmasti tilattiin vanhana hyvänä aikana, ja nyt laman yllätettyä varastoa olikin vähän liikaa.
Tänä vuonna myös jouluvalojen suunnittelu- ja ripustusbusiness on joutunut laman himmentämäksi. Kun esimerkiksi viime vuonna naapurimme pihalla hääri kymmenkunta palkattua jouluvalonripustajaa, tänä vuonna naapuri hoiti homman itse.
Paikallisen tavan mukaan isojen lehtipuiden ruongon ympärille kiedotaan tiheästi valonauhaa tyvestä latvaan asti. Yhdeltä ihmiseltä menee tähän työhön yleensä koko päivä. Ulkopuolisen avun turvin naapurimme kaikki viisi tammea saivat viime vuonna oman valokuorrutteensa. Tänä vuonna naapuri kieppui puun latvassa itse ja tyytyi vain yhteen valaistuun puuhun.
Toisaalta Houstonissa on niitäkin, joita lama ei kovin paljon hetkauta. Kun aikaisempina vuosina erään yläluokkaisen jouluvalosuunnittelufirman tyypillinen tilaus oli 13 000 dollaria, lama on kuulemma vaikuttanut sen verran, että tänä vuonna firman asiakkaat ovat olleet halukkaita käyttämään jouluvaloihin keskimäärin “vain” 9 000 dollaria. Tosin eräs asiakas pitäytyi nytkin tiukasti normaalissa 48 000 dollarin jouluvalobudjetissaan!
Ja minä kun luulin suorastaan törsääväni ostamalla pihallemme 50 dollarin lumiukon.
Alen voimalla kauppa käy.
