torstai 31. joulukuuta 2009

Lunta tulvillaan

Olemme kesäkuusta saakka odottaneet lunta. Tai lapset ovat. Kun sitten joulukuun alussa tupsahteli muutama lumihiutale taivaalta, olimme innoissamme. Tai lapset olivat. He hyppivät vesilumimutalammikoissa ja tekivät miniatyyrivesilumimutaukkoja. Kun lumi seuraavana päivänä suli, kaikki olivat tyytyväisiä. Lapsetkin. Olihan saatu oikeasti lunta.

Parin viikon päästä lunta tuli vähän enemmän. Uutisissa varoiteltiin jo ennakolta kaikkien aikojen lumimyrskystä, mutta täkäläisen liioittelu-uutisoinnin perusteella epäilin lunta tulevan tällä kertaa kaksi senttiä yhden sentin sijaan. Kun lunta sitten oli maassa jo kolme senttiä, olimme innoissamme. Aikuisetkin.

Loppujen lopuksi lunta tuli yhden vuorokauden aikana yli puoli metriä. Se oli jo uutisoinnin arvoista. Nyt pääsimme tekemään kunnon lumiukkoja, lumienkeleitä ja lumilinnoja ja laskemaan mäkeä. Pulkkaa meillä ei tietenkään ollut, mutta muovisäkkiin kääräistyllä surffilaudan pätkällä meni ihan yhtä lujaa. Autoakin kaivoimme esiin lumen alta, vaikka ei sillä näyttänyt mihinkään pääsevän. Kadulla kun oli yhä se puoli metriä lunta eikä aura-autoja missään.

Tietyillä katuosuuksilla nököttää täällä kesät talvet "snow emergency"
-kylttejä. Nyt selvisi, mitä nekin tarkoittavat. Aura-autot ja suola-autot ja muut lumenpoistoautot keskittyvät vain näille "snow emergency" -väylille.
Kylteillä merkityille kaduille ei saa lumisateen sattuessa parkkeerata tai autot hinataan pois lumenpoisto-operaation tieltä.

Katselimmekin omalta umpihangessa olevalta sivukadunpätkältämme, kuinka pääkadulla ajoi viisikin lumenpoistoon erikoistunutta autoa peräkkäin. Yksikään ei poikennut reitiltään. Niinpä oli otettava lumilapio kauniiseen käteen ja huhkittava tie auki. Kun väylä oli selvä, naapurit tulivat ihastelemaan, että onneksi juuri tälle heidän kadulleen oli muuttanut näitä suomalaisia lumieksperttejä.

Mitähän ihmettä täkäläiset ovat sitten aikaisempina talvina tehneet? Arvatenkin pysyneet sisällä lumenlähtöön asti. Nyt he kuitenkin lähtivät käsipelillä auratun tien innoittamana autoilemaan kesärenkaillaan ja sekös oli menoa. Ensi töikseen he törmäilivät vauhdikkaasti penkkoihin, sitten jäivät kiinni ja lopuksi jurruttivat autonsa lopullisesti juntturaan. Voi näitä talven riemuja!

Sivukatuja ei näillä leveysasteilla kaupungin puolesta aurata, koska lumi todennäköisesti sulaa viikon sisällä kuitenkin. Suljetaan vain koulut ja virastot ja aurataan pääkadut, niin asia on sillä selvä. Ja vuotuisesta lumenluontibudjetista jo yli puolet käytettiin tämän yhden ennätyslumisateen aurauskuluihin.

Lopputalvesta kannattaa kenties investoida suksiin.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Tai jotain sinne päin...