keskiviikko 11. heinäkuuta 2007

Kun maailma ei riitä

Kesäloma. Hyvää aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä ei tavallisesti ole saatu aikatauluun mahtumaan. Amerikassa tämä koskee erityisesti lapsia. Kun koulusta on lomaa, on tuupattava päivä täyteen harrastuksia. Muutenhan lapsi tylsistyy.

Onneksi on leirejä. On päivän, viikon, kuukauden tai koko kesän mittaisia leirejä. Osaan mennään asumaan kokonaan, osassa käydään vain päivisin kääntymässä. Aiheet vaihtelevat yleisestä seikkailusta urheiluun, tieteistä taiteisiin ja rauhanaatteesta sotaharjoituksiin.

Joskus luulin, että leirit ovat sitä varten, että lapsilla on joku paikka, minne mennä vanhempien työssäolon ajaksi. Työstä kun pidetään lomaa korkeintaan kaksi viikkoa, koulusta kolme kuukautta. Mutta ei, kotona lapsiaan hoitavat äidit ja kokopäiväiset lastenhoitajat kiikuttavat lapsia leiriltä toiselle ihan samaan tahtiin kuin työssäkäyvät vanhemmatkin.

Tuttavaperheemme nelivuotias käykin tällä viikolla taitoluisteluleiriä, ensi viikolla on vuorossa uintileiri, sitten on balettileiri ja sen jälkeen vielä toinen viikko taitoluisteluleiriä, kunnes hänen on aika lähteä taistelemaan Amerikan mestaruudesta nelivuotiaiden taitoluistelukisoihin.

"Entä mitä teidän lomasuunnitelmiinne kuuluu?" kysyi tämän nelivuotiaan ylpeä äiti.
"Me ajattelimme mennä Suomeen," vastasin. "Ideaalitapauksessa asetumme siellä pieneen mökkiin mahdollisimman kauas muusta asutuksesta. Neljän viikon ajan huvittelemme saunomalla ja kuuntelemalla radiosta rannikkoasemien säätietoja. Sitten tulemme takaisin."
"Kuulostaa... hmm... upealta. Good luck," vastasi äiti oudoksuen.

Amerikkalaisia toimettomuus häiritsee. He aloittavat aktiivielämän vauvana ja jatkavat vanhuuteen. Sillä välillä ei paljon pysähdellä. Ja kiire on.

Vastasyntynyt istutetaan TV:n ääreen Baby Einstein -sarjaa katsomaan. Kolmevuotiaalle ei lueta kuvakirjoja, koska äidin mukaan ne eivät lasta kiinnosta. Luetaan Neiti Etsivä -teinisarjaa. Mitä lie tehdään sitten teininä?

Maassa maan tavalla. Pitkää ja rauhallista lomaa kaikille suomalaisille! Ja "Good luck."


Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Uimataidon lisäksi lapset oppivat olemaan aina menossa.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 12.7.2007.

2 kommenttia:

Marianne of SCANDICA kirjoitti...

"Kuuntelemalla radiosta rannikkoasemien saatietoja..." vahan ma putosin kun luin tuon. Niin totta kuin totta olla voi. "Kuuskajaskari miinus kolme, puolipilvista, poutaa. Saa rannikkoasemilla loppuu tahan."

s a n s k u :) kirjoitti...

Tama kirjoitus iski niin nappiin. Sama ruljanssi taalla Kanadassa. Minunkin on pitanyt jopa ihan opettaa miehelleni etta miten rentoudutaan. Pari kertaa olen nahnyt sen TODELLA rentoutuvan lomalla: Suomessa mokilla ja saunomassa ja Suomenlinnassa tunneleita tsekkaamassa, White Rock BC:ssa rantsulla kahlailemassa ja simpukoita poimiessa, Kalliovuorilla kuumavesialtaissa lojumassa. Muuten hermostuu yleensa jos lomalla ei "menna". Eraan tutun kolme vuotias poika kay joka viikko kolmella eri tunnilla. Kolme vuotias!! Ratsastaa, ui ja mita muuta se nyt tekikaan. Alytonta menoa. Ei ihme etta taallapain on niin paljon lihavia ihmisia. Syovat liikaa kun ei muuten osaa rentoutua.