sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Hei, taas me juhlitaan

Joulu on ohi ja vuosikin on vaihtunut, mutta amerikkalaisilla juhlat vain jatkuvat. Heti kun yhdestä juhlasta on selvitty, ryhdytään valmistautumaan seuraavaan. Mitään suuria juhlattomia välivaiheita ei turhaan pidetä.

Vanhat koristeet poistetaan täällä välittömästi juhlapäivän jälkeen. Osaksi siksi, että niitä on tuijotettu jo viikkokaupalla; toisekseen täytyy taas saada tilaa uusille koristeille. Esimerkiksi joulukuusikulttuuri on täysin päinvastainen Suomeen verrattuna: tuskin suomalaiset ovat saaneet joulukuusensa tuotua sisään juuri aatoksi, kun amerikkalaiset ovat jo poistamassa omiaan heti joulupäivän jälkeen.

Kaupoissa kortti- ja koristevalikoima vaihtuu yhdessä silmänräpäyksessä. Kun menet jouluaattona kauppaan, joulu on jo
-50 % alennuksessa ja ystävänpäivää myydään täysillä. Siitä sitten heti vaaleanpunainen sydänkranssi kainaloon ja kotiin odottamaan, että pääsee eroon joulupukeista.

Jokaista juhlaa varten on mitä kattavin korttivalikoima. Ei tarvitse tyytyä kaikille sopiviin yleiskortteihin, vaan voi valita erikoiskortin kullekin läheiselle erikseen. Tarjolla on sopiva kortti esimerkiksi vaimolle, miehelle, äidille, isälle, tyttärelle, pojalle, siskolle, veljelle, tädille, sedälle, kummille, kummilapselle ja vauvalle.

Ystävänpäivän jälkeen muututaan vihreäksi Pyhän Patrickin kunniaksi. Tätä Irlannin suojeluspyhimystä voi juhlia, vaikkei olisi tippaakaan irlantilaisverta suonissa. Päivän paraateja katsotaan apilan muotoisten silmälasien läpi, syödään vihreäksi värjättyä leipää ja muistetaan myös pukeutua vihreään, ettei kukaan tule ja nipistä.

Pääsiäisenä Amerikkaaan saapuu pääsiäispupu. Siltä saa toivoa lahjoja niin kuin joulupukilta ikään. Munien lisäksi pupu tuokin lapsille ämpärillisen tavaraa, yleensä kesäisiä leluja lapioista uimaräpylöihin.

Sitten onkin vuorossa äitienpäivä toukokuun toisena sunnuntaina, ja isänpäivää amerikkalaiset viettävät jo kesäkuun kolmantena sunnuntaina. Isovanhempienpäivä on uusi keksintö muuten vähäjuhlaiselle syyskuulle.

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää vietetään 4. heinäkuuta. Taas katsotaan paraateja, koristellaan kadunvieriä Yhdysvaltain lipuilla, grillataan ja ihmetellään niin suurta ilotulitusta, että selviää vuoden. Uutena vuotena ei nimittäin ole uusintaesitystä.

Pienempiä juhlia on ripoteltu sinne tänne eri maanantaipäivien iloksi. Näin saadaan työvuodelle paljon pitkiä viikonloppuja kompensoimaan lyhyttä kesälomaa. Yleensä nämä juhlat vietetään kaupoissa erikoistarjouksia metsästäen. Kaupat ovatkin kiinni ainoastaan kiitos- ja joulupäivänä.

Lapsille syksyn kohokohta on Halloween. Silloin pukeudutaan prinsessaksi tai vampyyriksi, nauretaan kummituksille ja kerätään valtavat karamellisaaliit naapurustosta.

Kiitospäivänä, marraskuun neljäntenä torstaina kaikki suvun jäsenet matkustavat saman pöydän ääreen syömään kalkkunaa. Päivän ajan ollaan hiljaa kiitollisia. Tämä on kuitenkin vain pieni tyven myrskyn edellä. Seuraavana päivänä kaupat aukeavat jo keskiyöllä.

Voi alkaa valmistautua jouluun.


Amerikkalaisissa juhlissa ei koristeita kaihdeta.

2 kommenttia:

Mo kirjoitti...

hei! päädyin tälle sivulle jotain hassua reittiä ja musta oli huvittava lukea tosta juhla buumi jutuista. miten tän materialistisen maailman käykään. toivottavasti jatkat blogittamista! ah. the glorious salad bowl.

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Olipa kiva loytaa sun blogis, ma olen muuttanut Suomesta Los Angelesiin vasta viime elokuussa, joten kaikki juhlat ei ole viela mulle tuttuja.

Koristeiden ja kaikkien oheistuotteiden maara kaupoissa on ihmetyttanyt...ja nyt kylla todella huomaa etta Valentinus on lahestymassa. :))