torstai 30. heinäkuuta 2009

Kaatamalla

Olemme nyt tehneet suuren muuton Houstonista Arlingtoniin, Virginian osavaltioon, Washington DC:n naapuriin. Tämä runsaan 2000 kilometrin muuttomatka hurahti lentokoneella kolmessa tunnissa. Samalla siirryimme Teksasin subtrooppisesta ilmastosta Virginian lauhkeaan ilmanalaan.

Muuttoajankohtamme kesän alussa oli osuva. Houstonissa lämpötila pysyttelee ylettömissä hellelukemissa aina toukokuusta marraskuulle asti. Tähän kesäiseen teksasilaistunnelmaan pääsee koti-Suomessakin, kun menee vaatteet päällä mietoon löylyyn ja heittelee kiukaalle vettä - vuorokauden ympäri. Kun Teksasissa aurinko laskee, ei lämpötila juurikaan laske sen mukana. Tämä jaksoi suomalaista hämmästyttää ilta toisensa jälkeen.

Mutta todellinen ihmetyksen aihe oli sade. Hurrikaanien ja trooppisten myskyjen aikaan osaa odottaa vettä tulevan kuin aisaa, mutta loppujen lopuksi eniten vettä tuli ihan tavallisina sadepäivinä. Houstonissa sadevesiviemärien suuaukot ovat vähintään kolmen kissan kokoisia ja maan alla risteilee taatusti moottoriteihin verrattava viemäriverkosto. Mutta siitä huolimatta vettä saattoi tulla kerralla niin paljon, että tiet lainehtivat kuin Venetsian kanaalit ikään.

Tulvapäivinä koulut on suljettu eikä työpaikoillekaan odoteta kenenkään purjehtivan. Mutta houstonilaiset ovat tottuneet luottamaan autoihinsa. Niinpä he sateellakin lähtevät reippaasti ajelemaan tulviville kaduille. Kun vesi yltää auton puoleen väliin asti, he pysähtyvät pohtimaan, voisiko vielä ajaa eteenpäin. Seuraavaksi he soittavat kännykällä apua, kun auto ei enää liikukaan. Sateen jälkeen näkee teiden varsilla jonon uitettuja ja hylättyjä autoja.

Tällainen sade pääsee myös aina uutisten ykkösaiheeksi. Tyypillisesti toimittaja kävelee tulvavedessä ja kertoo, että tulvavedessä käveleminen on vaarallista. Vesimassat ovat voineet nimittäin irrottaa viemärien kansia, jolloin kävelijä voi päätyä syvemmälle kuin oli tarkoitus. Toinen suosikkiaihe on tulvivien risteyksien ja vesimassojen alle jääneiden autojen esitteleminen.

Mutta autoilijatkaan eivät ole turvassa viemäreiltä. Viime toukokuussa eräs vesimassoja uhmannut autoilija ei ainoastaan jäänyt tulvaveden saartamaksi vaan myös sen kuljettamaksi. Pelastajat yrittivät turhaan saada kännykkäänsä puhuvaa kuljettajaa tulemaan pois autostaan. Viimein sekä auto että kuljettaja ajelehtivat jättimäiseen sadevesiviemäriin. Heidät löydettiin pari päivää myöhemmin.

Virginiassa sade ja lämpötila käyttäytyvät kuten niiden kuuluukin: maltillisesti ja kohtuudella. Parhaillaan on menossa ihan suomalainen kesä. Hieman lämmitettynä vain.

Valon vilkkuessa ei kannata ajaa eteenpäin. Silti moni testaa rankkasateellakin, jos kuitenkin sattuisi omistamaan amfibioauton.

2 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Ai nytkö te muutitte? Onnea uuteen asuinpaikkaan!

Ihan tässä viikko-pari sitten juttelin kaverin kanssa, että jos pitäisi päättää, missä kohtaa USAa haluaa asua vaikka loppuelämänsä, niin mikä se olisi. Minun vastaus oli, että Virginiassa; ilmaston takia. Kun siellä kuitenkin kaikki vuodenajat kunnolla näkee niinkuin Suomessakin, mutta kesä on riittävän pitkä eikä kuitenkaan liian kuuma. Ja mieluiten asuisin siellä rannikolla, tai ainakin alle sadan kilsan päässä, että pääsisi viikonlopuiksi aina rantaelämää viettämään. Elo-syyskuun rantaelämää kun on kovasti ikävä...

Susanna Andersson kirjoitti...

Kiitos, Kaarina!

Täällä Virginiassa on kyllä ehdottomasti nyt mitä mahtavin sää. Näin kuukauden asumiskokemuksen perusteella voisin hyvinkin päätyä samaan vastaukseen. Rannalle yritämme kanssa päästä delfiinejä ym. katsomaan. Toivottavasti vielä tänä kesänä!