lauantai 28. marraskuuta 2009

Lehtisadetta

Meillä on uusi harava. Meillä on myös uusi lehtienpuhaltaja ja järjestämme lähes päivittäin pihallamme lehtienpoistokisat. Lehtienpuhaltaja on meluisa, mutta toisaalta se osaa puhaltamisen lisäksi myös imuroida lehtiä ja silputa ne pieneksi hakkeeksi. Yleensä harava jääkin kilpailussa kakkoseksi.

Paikallinen puusto on jo kuukauden ajan pitänyt huolta runsaasta kilpailumateriaalista. Illalla urheiltu piha on jo aamulla täysin lehtien peitossa. Tämä jaksoi hämmästyttää minua aamu toisensa jälkeen, kunnes viime viikolla osallistuin paikallisten ekaluokkalaisten kanssa syysretkelle. Siellä meille opetettiin, että keskiverto virginialaispuussa on noin 50 000 lehteä. Ja on kuulemma oikeasti olemassa biologeja, jotka laskevat työkseen puiden lehtiä. Meidän kymmenen pihapuumme pudotuskapasiteetti on siten noin puoli miljoonaa lehteä. Kiva tietää.

Tällä ekaluokkalaisten syysretkellä opin myös, että aurinko, happi, sade ja pieneliöt hajottavat puiden lehtiä. Tämä tosin kestää oman aikansa, joten onneksi kaupunkialueella apua tarjoaa myös puhtaanapitolaitos.

Arlingtonissa lehdet voi kasata katujen varsille tiettyinä viikkoina, jolloin imuriauto tulee ne siitä imaisemaan. Imuriautoa odottelevat lehtikasat on värikäs näky, ja tuulisella ilmalla meno on suorastaan vauhdikasta. Autoilijoita muistutetaan ahkerasti, ettei lehtikasojen päälle kannata autoaan parkkeerata. Siinä kun voi onnistua sytyttämään koko keon tuleen, autoineen päivineen. Säntillisempää keräystapaa kannattavat voivatkin tunkea lehdet jättimäisiin paperipusseihin, jotka puhtaanapitolaitos tulee viikottain noutamaan. Lopputulos on kummassakin menetelmässä sama: lehdet päätyvät kompostoitavaksi.

Arlingtonissa kompostoitavaa materiaalia tulee joka syksy pienehkön pilvenpiirtäjän verran. Tämä näkyy myös katukuvassa. Kesällä umpimetsältä näyttäneet alueet ovatkin syksyn tullen osoittautuneet täyteen rakennetuiksi asuinalueiksi. Talot ja tiet ovat vain olleet täysin puiden ja lehtien takana piilossa. Myös olohuoneessamme näyttää nykyisin olevan liikennevalot, koska läheisen risteyksen valot paistavat suoraan sisälle. Kesällä nekin olivat kätevästi puiden suojassa. Ja Suomen suurlähetystörakennus Washington DC:ssä on syksyn tullen näyttänyt laajentuneen kolminkertaiseksi kesään verrattuna. Julkisivua pitkin kasvava köynnöskasvi kun on pudottanut lehtensä.

Vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen on jälleen hyvin mielenkiintoista. Teksasissa totuimme siihen, että useimmat puut olivat ikivihreitä ja lehtensä pudottavillakin oli vain pieni pikalepotauko. Maisema pysyi aina suurin piirtein samanlaisena.

Täällä Virginiassa puut näyttävät olevan ihan villeinä maisemanmuokkaukseen. 

Lehti-imurilla on riittää syötävää.


Ei kommentteja: