Suositaan suomalaista

Mikä mahtaa olla nykyisin enää täysin suomalainen tuote kansainvälisillä kuluttajamarkkinoilla? Omistuspohjan ja valmistusmaan mukaan ei varmastikaan kovin moni. Onneksi on kuitenkin mielikuvat, joiden mukaan tietyt tuotteet ovat aina vaan suomalaisia. Kun sellaisia löytää maailmalta, tulee väistämättä huudettua parin hyllymetrin verran hurraata.

Harva suomalainen tulee toimeen pitkiä aikoja ilman Fazerin Sinistä. Varsinkin jouluna sitä on saatava. New Yorkin suunnalla kyseinen herkku väijyy ostajaa tavallisen ruokakaupan hyllyllä pienessä, siistissä, hopeanvärisessä rasiassa. Houstonissa tällainen onni ei suklaanystävää kohtaa. Täällä saatavat konvehdit ovat jostain kumman syystä Finlandia Vodka -täytteisiä. Eihän sellaisia myydä edes Suomessa.

Jos täällä haluaa suosia ruokavaliossaan suomalaista, on tavallisen kaupan antimissa tyydyttävä Vaasan näkkileipään Benecol-margariinilla höystettynä. Jälkiruoaksi voi vielä nauttia luontaistuotteeksi luokiteltua Pandan lakritsia. Ja juomaksi sitten sitä Finlandia Vodkaa.

Huonekaluliike Ikea on ulkosuomalaisen ystävä, vaikka ruotsalainen onkin. Kaukaa viisas lähtee muutaman vuoden työkomennukselle pelkkä nyytti olalla ja suuntaa ensimmäiseksi huonekaluostoksille Ikeaan. Tulee huomattavasti halvemmaksi kuin huonekalujen vuokraaminen tai mukanaan rahtaaminen.

Mutta pääasia Ikeassakin on ruoka. Lihapullat ovat jo legendaarisia, ja muuten suomalaisen makuhermoja hellitään lähes kaikella mahdollisella sillistä siirappiin. Suuri osa Ikean ruokatuotteista on valmistettu Suomessa ja sitten naamioitu ruotsalaiseksi. Tätä kautta voikin vihdoin hyväksyä Ruotsissa valmistetun Turun Sinapin. Vuoroin vieraissa, vissiinkin.

Turun Sinappia ja muuta mahdollista tarvittavaa, mitä ei kaupan hyllyltä täällä onnistu löytämään, on myytävänä erinomaisissa Internetkaupoissa.

Jos näillä eväillä on onnistunut syömään itsensä tärviölle ja tarvitsee kaunistuakseen kotimaan kohennusaineita, on Lumene kiitettävästi rantautunut täkäläisen kosmetiikkamyymäläketjun hyllyille. Liikuntapuolen voi sitten hoitaa polkemalla Tunturin kuntopyörää tai kalastelemalla Rapalan välineillä. Ja jos ei muu auta, kannattaa verhoutua Marimekon lakanaan.

Hyllymetreittäin laskettuna Suomituotteiden pisimmän korren vie kuitenkin Fiskars. Amerikkalaiset ovat sangen innokkaita leikekirjojen tekijöitä, ja täkäläisen tarvikevalikoiman on oltava innostuksen suuruinen. Fiskarsilla on täällä tarjolla mitä mielikuvituksellisempia paperileikkureita, saksia ja paperien kuvioimiskoneita. Ei ole suomineito kotimaassaan sellaisia koskaan nähnyt.

Niin ja kännyköissä lukee aina silloin tällöin Nokia.

Fiskarsilla leikkaa Amerikan markkinoilla.

Suomituotteita saa mielellään listata lisää kommentteihin:

On lottovoitto...

Viimeisimmät suomalaiset vieraamme eivät hämmästelleet niinkään täkäläisten kauppakeskusten runsautta, liikenteen vilkkautta tai avaruussukkuloiden suuruutta. Heistä ihmeellisintä oli lasten ja raskaana olevien naisten lukumäärä. Molempia kun on täällä aivan vilisemällä.

Amerikassa ei tunneta äitiyslomia, äitiyspakkausta, lapsilisiä tai kotihoidontukea. Sen sijaan kotiäitiyttä pidetään täällä ihan kunnon ammattina. Kotiäidillä on virallinen ammattinimikekin: homemaker eli kodin tekijä.

Puolisoiden yhteisverotuskäytäntö mahdollistaa sen, että perhe elää myös yhden vanhemman tuloilla. Jos taas molemmat vanhemmat haluavat jatkaa työntekoa, verottaja antaa perheen yhä pitää suurimman osan tuloistaan. Tästä syystä perheellä on varaa palkata esimerkiksi täysipäiväinen lastenhoitaja kotiin.

Odottavat äidit ovat myös arvossaan. Ensimmäistä lastaan odottavalle ystävät, sukulaiset ja työtoverit järjestävät baby showerin eli odotusjuhlat. Juhlien lahjalista muistuttaa tyypiltään suomalaista häälahjalistaa ja sisältää kaikkea tarpeellista turvaistuimesta tuttipulloon.

Kaupat ovat oivaltaneet odottavien äitien ostotarpeet. Heille on varattu omia parkkipaikkoja kaupan oven edestä. Näin suuretkin ostossaaliit saadaan pyöreän vatsan kanssa helposti autoon.

Todellinen odottavien äitien arvostuksen mittari on kuitenkin itse synnytys. Suomalaisessa sairaalassa saat aika kauan anoa vähänkin lämmitettyä jyvätyynyä vahvempaa kivunlievitystä. Amerikkalaisessa sairaalassa taas ei tunneta kipua. Näin asian ilmaisi amerikkalainen kätilö. Anestesialääkäri kutsutaan paikalle heti kun olet astunut sairaalan kynnyksen yli, ja epiduraalihanat käännetään mukavasti kaakkoon.

Kun Suomessa kovan koulun käynyt synnyttäjä saa tällaisen kohtelun, hän luonnollisesti hätääntyy. Onhan hänelle Suomessa kerrottu, että mahdollisesti lapsi voi kivunlievityksessä huonosti, ja synnyttäjä ei osaa ponnistaa lasta ulos ilman kunnon "tuntumaa". Amerikkalainen lääkäri vastasi, että olisivat suoraan sanoneet, että rahasta on kyse. Lapset ovat molemmilla tavoilla yhtä terveitä, ja ponnistushetken on jo vuosikausia sekä Suomessa että Amerikassa pystynyt kertomaan supistuksia mittaava kone.

Kuka sitä taas halusikaan Suomeen lisää syntyvyyttä?

On lottovoitto synnyttää Amerikassa. Huone näyttää samalta kuin Suomessakin, mutta asenteet ovat toiset.

Naapureita ostamassa

Muutimme. Niin kuuluu Amerikassa säännöllisin väliajoin tehdä. Kun ihmiset ostavat täällä ensimmäisen asuntonsa, he eivät kuvittelekaan asuvansa siinä muutamaa vuotta kauempaa. Asunto vaihdetaan suurempaan ja parempaan heti kun se on mahdollista tai muutetaan ainakin paremmalle alueelle.

Asuinalueiden erot ovat täällä valtavia. Kiinteistönvälittäjämme totesikin ykskantaan, että emme me ole oikeastaan mitään asuntoa tässä hankkimassa vaan naapureita. Hyvät naapurit maksavat maltaita, huonoja saa puoli-ilmaiseksi.

Kiinteistönvälittäjämme kahlasi urheasti kanssamme kaikki varteenotettaviksi ajattelemamme kohteet. Kun olimme liian kiinnostuneita hyvästä talosta huonolla paikalla, hän hienovaraisesti, mutta päättäväisesti kierrätti meidät alueen ympäri teemalla: "Siinä talo, tässä naapurit." Ja ei kun seuraavaa kohdetta katsomaan.

Amerikkalainen kiinteistönvälitysjärjestelmä on muuten huomattavan kätevä. Asiakkaan ei tarvitse ottaa yhteyttä lukemattomiin kiinteistönvälitystoimistoihin, joiden kohteita haluaisi mennä katsomaan. Yksi ja sama välittäjä voi esitellä kaikkia listattuja kohteita asiakkaalle sopivana aikana. Välityspalkkion myyjän ja ostajan edustajat jakavat sitten puoliksi.

Asunnon hintaan yhdistetään lapsiperheissä koulujen hinta. Hyvällä alueella voit laittaa lapsesi yleiseen, maksuttomaan kouluun. Huonon koulupiirin alueella tuuppaat lapsesi mielelläsi kalliiseen yksityiskouluun.

Houstonin talousalueella asuu yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa. Houstonin lukuisista yleisistä ala-asteista kuitenkin vain kolmea voi huoletta suosia. Niissä lapset oppivat ensisijaisesti asioita, joita koulussa toivotaankin opittavan. Jos oma asunto ei kuulu yhdenkään näiden kolmen koulun alueelle, niin yksityiskouluun sitten vain.

Koulumaksuilla tai ilman, Houstonin asuntojen hinnat ovat kaukana Suomen hinnoista. Täällä saa niin sanotusti samalla rahalla reilusti enemmän.

Kyltti pihalle ja uuteen kotiin. Muuttaminen on olennainen osa amerikkalaista arkipäivää.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 25.10.2007.

Hurrikaanit tulevat!

Tuskin hurrikaani on saanut pyöräytettyä itsensä käyntiin Atlantin ulapalla, kun TV-uutiset ovat jo tulvillaan uhkakuvia. Eikä pelkästään Amerikassa, vaan myös Suomessa asti. Saammekin Suomesta kiitettävästi varoitussoittoja tänne Meksikonlahden rannalle jo ennen kuin meillä niukkatelevisioisilla ihmisillä on mitään käsitystä mahdollisesta hurrikaaniuhasta. Sanomalehti kun tulee vasta aamulla.

Kaksi vuotta sitten näytti ihan oikeasti siltä, että hurrikaani Rita olisi tulossa hitaasti, mutta varmasti suoraan kohti Houstonia. Vain kuukausi aikaisemmin hurrikaani Katrina oli pyyhkäissyt New Orleansin pois maailmankartalta, ja ihmiset oli helppo saada Houstonissakin paniikkiin.

En voinut uskoa, että Amerikassa loppuu tavara kesken, mutta niin vain kävi. Ensin loppuivat kaupoista vanerilevyt, joilla suojattiin talojen ikkunat lentävien tavaroiden varalta. Sitten loppui pullotettu vesi ja huoltoasemilta polttoaine. Suuri menekki oli myös ruokatölkeillä, ensiapupakkauksilla, taskulampuilla ja sääradioilla.

Sitten lähdettiin pakoon. Hurrikaanit ovat siitä hyviä luonnonilmiöitä, että niiden tulo mantereelle kestää yleensä monta päivää. Ritan oli määrä saavuttaa Houston lauantaina, ja keskiviikkona suurin osa houstonilaisista lähti liikkeelle. Moottoritiet tukkeutuivat täysin, ja monet kertoivat tehneensä kolmen tunnin matkaa 24 tuntia. Polttonaine loppui, vesi loppui, ihmiset läkähtyivät kuumaan autoon ja koira kuoli.

Meille keltanokille kävi tuuri. Olimme muuttaneet Houstoniin vain kuukausi aikaisemmin, ja televisiokin oli vielä muuttolaatikossa. Emme nähneet yhtäkään uutislähetystä, joten emme osanneet hätääntyä. Seurasimme hitaasti kulkevan hurrikaanin matkaa internetistä ja päätimme hypätä autoon perjantaina. Kaikki moottoritiekaistat olivat käännetty kulkemaan poispäin Houstonista. Teillä ei ollut sen suurempaa liikennettä. Kolmen tunnin matkaan meni kolme tuntia.

Eikä Rita sitten tullutkaan Houstoniin. Se päätti viime hetkellä muuttaa kurssinsa pohjoiseen ja päätyi maihin Louisianassa. Houstonissa meni sähköt.

Hurrikaani Ritan jälkeen moottoriteille ilmestyivät uudet kyltit. Hurrikaanin uhatessa kaikki kaistat käännetään kulkemaan poispäin rannikosta.


Tämän alueen hurrikaanien etenemistä voi seurata internetissä sivulla:
http://www.nhc.noaa.gov/

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 20.9.2007.

Sankareita kaikki

Houstonilaisen Astros-baseballjoukkueen jäsen onnistui osumaan mailallaan palloon kolmannentuhannennen kerran. Tähän saavutukseen on pysynyt vain 27 ammattilaispelaajaa kautta aikoijen. Pelaajasta tuli siis välittömästi sankari, jota juhlittiin joka puolella kaupunkia.

Liityimme mukaan, onhan aina hauska juhlia jotain. Astros-paidat päälle ja ulos. Jokainen vastaantulija tuli juttelemaan teemalla: "Hieno peli eilen, vai mitä?" Vastasimme sujuvasti, että tosi hieno, vaikkemme ole koskaan nähneet yhtäkään baseballpeliä. Onneksi on sanomalehdet, joissa ei merkittävien urheilusuoritusten aikaan ole paljonkaan muita uutisia.

Amerikkalaiset ovat täysin urheiluhullua kansaa. Vähäpuheinen putkimiehemme vaikutti uudestisyntyneeltä, kun hän tuli viime talviolympialaisten aikaan korjaamaan vesihanaamme.
"Tehän olette Suomesta?" hän hihkui ensi sanoikseen. "Sieltä tulee kovia urheilijoita. Jääkiekossa menee nyt lujaa."
"Niin taitaa mennä. Mutta oletteko koskaan kuullut suomalaisista vesihanoista? Ne ovat, mikäli mahdollista, vielä parempia kuin talviurheilijamme. Saisimmekohan yhden vesihanan tilattua tännekin?" sirkutin.
"Entä kesälajit? Pelataanko Suomessa amerikkalaista jalkapalloa? Miten on tenniksen laita?" hän vastasi.
Oraksen vesihana jäi tilaamatta, mutta Jarkko Niemisen pelejä tuli analysoitua.

Amerikkalaisten suurin urheilutapahtuma lienee amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu Super Bowl. Varsinainen kilpailu on kuitenkin vain osa tapahtuman viehätystä. Syöminen ja mainokset ovat vähintään yhtä tärkeitä. Super Bowlin aikana järjestetään lähes joka kodissa suuret juhlat. Erään arvion mukaan niissä syödään tämän yhden illan aikana yhtä paljon kaloreita kuin koko Afrikassa vuodessa. Yritykset tekevät Super Bowlia varten erityisen riehakkaita mainoksia, jotka esitetään televisiossa vain kyseisenä iltana. Monet sanovatkin katsovansa peliä pelkästään mainosten vuoksi.

Suurelle osalle amerikkalaisia peli on kuitenkin pääasia. Eikä tämän kansallisen pelin voittajajoukkueesta tule mitään Amerikan mestaria. Siitä tulee suoralta kädeltä maailman mestari. Amerikkalaisille ei merkitse mitään, ettei muita maita ole alunperinkään pelissä mukana. Suomalaiselta meni nakkisämpylä väärään kurkkuun.

Go Astros! Mikään ei ole niin hauskaa kuin penkkiurheilu.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa sunnuntaina 5.8.2007.

Kun maailma ei riitä

Kesäloma. Hyvää aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä ei tavallisesti ole saatu aikatauluun mahtumaan. Amerikassa tämä koskee erityisesti lapsia. Kun koulusta on lomaa, on tuupattava päivä täyteen harrastuksia. Muutenhan lapsi tylsistyy.

Onneksi on leirejä. On päivän, viikon, kuukauden tai koko kesän mittaisia leirejä. Osaan mennään asumaan kokonaan, osassa käydään vain päivisin kääntymässä. Aiheet vaihtelevat yleisestä seikkailusta urheiluun, tieteistä taiteisiin ja rauhanaatteesta sotaharjoituksiin.

Joskus luulin, että leirit ovat sitä varten, että lapsilla on joku paikka, minne mennä vanhempien työssäolon ajaksi. Työstä kun pidetään lomaa korkeintaan kaksi viikkoa, koulusta kolme kuukautta. Mutta ei, kotona lapsiaan hoitavat äidit ja kokopäiväiset lastenhoitajat kiikuttavat lapsia leiriltä toiselle ihan samaan tahtiin kuin työssäkäyvät vanhemmatkin.

Tuttavaperheemme nelivuotias käykin tällä viikolla taitoluisteluleiriä, ensi viikolla on vuorossa uintileiri, sitten on balettileiri ja sen jälkeen vielä toinen viikko taitoluisteluleiriä, kunnes hänen on aika lähteä taistelemaan Amerikan mestaruudesta nelivuotiaiden taitoluistelukisoihin.

"Entä mitä teidän lomasuunnitelmiinne kuuluu?" kysyi tämän nelivuotiaan ylpeä äiti.
"Me ajattelimme mennä Suomeen," vastasin. "Ideaalitapauksessa asetumme siellä pieneen mökkiin mahdollisimman kauas muusta asutuksesta. Neljän viikon ajan huvittelemme saunomalla ja kuuntelemalla radiosta rannikkoasemien säätietoja. Sitten tulemme takaisin."
"Kuulostaa... hmm... upealta. Good luck," vastasi äiti oudoksuen.

Amerikkalaisia toimettomuus häiritsee. He aloittavat aktiivielämän vauvana ja jatkavat vanhuuteen. Sillä välillä ei paljon pysähdellä. Ja kiire on.

Vastasyntynyt istutetaan TV:n ääreen Baby Einstein -sarjaa katsomaan. Kolmevuotiaalle ei lueta kuvakirjoja, koska äidin mukaan ne eivät lasta kiinnosta. Luetaan Neiti Etsivä -teinisarjaa. Mitä lie tehdään sitten teininä?

Maassa maan tavalla. Pitkää ja rauhallista lomaa kaikille suomalaisille! Ja "Good luck."


Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Uimataidon lisäksi lapset oppivat olemaan aina menossa.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 12.7.2007.

Kaunistumassa

Kävelin muina miehinä kauppakeskuksen käytävällä, kun viereisestä voideputiikista hyökkäsi luokseni sliipattu nuorimies ja henkäisi: "Ovatko rouvan kynnet luonnontilassa?" Kohotin hämmästyneenä nyppimättömiä kulmakarvojani, jolloin hän sanoi: "Tule. Kyllä me voimme sinut vielä pelastaa."

Kukaan itseään kunnioittava amerikkalaisnainen ei kulje kynsineen ja karvoineen luonnontilassa. Noin joka toinen viikko he istuvat manikyyrissä ja pedikyyrissä huollattamassa kynsiään. Niitä viilataan, kiillotetaan, vahataan ja lakataan. Niihin maalataan kukkasia ja istutetaan kiviä, kunnes kynnet ovat koreita kuin karamellit. Eikä edes haittaa, vaikka omia kynsiä ei suuremmalti olisikaan. Silloin otetaan rakennekynnet eli vähintään tuuman mittaiset muoviliuskat omien tynkien päälle.

Samalla kun kynnet saavat lisukkeensa, karvat saavat kyytiä. Kasvoista, kainaloista ja jaloista poistetaan kaikki ylimääräinen. Olet tosi eurooppalainen, jos naistä paikoista pukkaa kiellettyjä haivenia.

Ainoa paikka, missä karvoja pitää olla, on pää. En tiedä, kumpi on keksitty ensin amerikkalaisnaisen tai Barbie-nuken jättikuontalo, mutta joka tapauksessa ne ovat omassa skaalassaan identtiset. Tukan pitää olla muhkea, pöyhkeä ja tietysti mahdollisimman pitkä.

Kun menet lyhyen tukan kanssa kampaajalle, voit olla täysin varma, että tulet ulos näyttäen pojalta. Harva osaa täällä leikata naiselle sopivan lyhyen tukan. Ei edes auta, että menet kaupungin kalleimpaan salonkiin. Omasta poikatukastani olen onnistunut maksamaan jopa 200 dollaria, kunnes tajusin, että saman tyylin saa kulmaparturista kympillä.

Peruskauneudenhoitotoimenpiteisiin kuuluu myös hampaiden valkaisu ja suoristus. Ei riitä, että hampaat ovat vain terveet ja puhtaat. Hammasraudat ovat aikuisillakin yleinen näky, ja valkaisu on suosittua kansanhuvia.

Houston on kauneusleikkausten mekka, jossa silikonia riittää ja laser viuhuu. Muutaman kerran olen erehtynyt luulemaan parin vuoden ikäisten lasten isoäitiä lasten äidiksi. Joko kyseessä on hyvät geenit, erinomainen kirurgi tai sitten ihminen yleisesti ottaen vain kaunistuu vanhetessaan. Luotan viimeiseen vaihtoehtoon.

Kynnet pitää olla Amerikassa mallillaan. Kynsihoitoloita onkin lähes joka korttelissa, ja iltaisin ja viikonloppuisin ne pullistelevat asiakkaista.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 28.6.2007.