Jääkiekkofani

Viime kuussa en ehtinyt edes blogia kirjoittaa, kun piti fanittaa jääkiekkoa. Faniurani alkoi yllättäen viime syksynä, kun saimme tänne Arlingtoniin vieraaksemme todellisen jääkiekon ystävän. Ajattelin esitellä hänelle normaaliin tapaan alueen nähtävyyksiä aina Arlingtonin hautausmaasta Valkoiseen taloon, mutta toisin kävi. Koska satumme asumaan Washington Capitalsien harjoitteluhallin vieressä, vieraamme raahasi minut ensi töikseen jääkiekkoharjoituksia katsomaan.

Aikaisempi jääkiekkoharrastukseni oli rajoittunut pelkästään MM-kisojen katsomiseen televisiosta. Tosin aika sitkeä fani piti siinäkin toisinaan olla. Ainakin silloin, kun pelin ajan oli poljettava samalla 2-3 tuntia kuntopyörää läheisessä kuntosalissa, koska ainoastaan siellä näkyi Eurosport.

Mutta nyt siis pääsin ensimmäistä kertaa näkemään jääkiekkoa ihan livenä. Harjoituksissa piti heti ihmetellä, miten valtavia pelaajat todellisuudessa ovat ja miten kova ääni kiekosta lähtee sen osuessa pleksiin. Varsinkin kun rouvalla katsomossa oli juuri samaan aikaan nenä siinä kiinni. Pleksissä, ei kiekossa. Piti ihmetellä myös, miten maalivahti voi venyä mihin suuntaan vain älyttömän suuret varusteet päälläkin ja sitä, miten hauskaa hampaattomilla pelaajilla harjoituksissa olikaan.

Niin lystiä oli yleisönkin puolella, että seuraavaksi oli pakko päästä varsinaista peliä katsomaan. Capitalsien kotipelit pelataan Washington DC:n keskustassa, joten matkasimme sinne asianmukaisesti punaisiin pelipaitoihin pukeutuneena, kurkkupastilleja taskussa ja lehmänkello kainalossa. Hallissa oli vastassa parikymmentuhantinen punapaitaisten fanien meri ja tunnelma kirjaimellisesti katossa.

Jääkiekko-ottelu, kuten hyvin moni muukin tapahtuma Yhdysvalloissa alkaa virallisesti kansallislaululla. Laulun jälkeen yksi Capitalsien vankkumattomimmista faneista puhaltaa kolme tööttäystä jokaisessa pelissä mukanaan kantamaansa torveen. Tämän jälkeen koko yleisö räjähtää huutamaan samalla rytmillä "Let's go Caps!" ja näin peli on alkanut.

Yleisö elää pelin kuvioissa mukana kuin haukka ja vielä hyvin kovaääninen sellainen. Niinpä pelissä tarvitaan vähän väliä taukoja. Silloin juniorijääkiekkoilijat tulevat lapioimaan lunta maalin ympäriltä ja mainostajat saavat napattua yleisön huomion itselleen.

Taukojen aikana faneja myös ruokitaan. Jos ei itse jaksa lähteä paikaltaan lihapatojen ääreen jonottamaan, voi hyvällä tuurilla saada kiinni Capitalsien maskotin heittelemiä burritoja. Taukojen aikana etsitään videokameran avulla yleisön joukosta myös parasta tanssiliikettä, tuuletusta, suudelmaa tai kosintaa. Ja kaikkea löytyy.

Jossain vaiheessa kamera etsii tähtäimeensä erään partaisen miehen. Tämä mies on jo kahdenkymmenen vuoden ajan huutanut äänensä käheäksi jokaisessa Capitalsien kotipelissä. Nytkin yleisö odottaa, kun mies kajauttaa "Let's go Caps!" -huutonsa koko hallille. Ja huutoon on tietysti vastattava.

Puusilmäisinkin fani havaitsee, milloin Capitals tekee maalin. Punaiset valot vilkkuvat, sireeni ulvoo ja parikymmentätuhatta ihmistä hyppää yhtä aikaa ylös penkeistään. Vastustajan tekemä maali sen sijaan saattaisi jäädä heikommalta huomaamatta, koska kukaan ei välttämättä noteeraa sitä mitenkään. Numero vain vaihtuu vaivihkaa taululla ja toisinaan kuuluttaja kertoo hiljaisella äänellä maalin tekijät. Capitals-yleisö antaa tragikoomisen mielipiteensä tähän huutamalla täysillä "Who cares?"

Capitalsien voittaessa on katsomossakin ilo ylimmillään. Häviön hetkellä halliin laskeutuu epätodellinen hiljaisuus. Tänä vuonna Capitals päätti playoff-taipaleensa samana päivänä kun TPS voitti Suomen mestaruuden. Ei tullut honeya ja hunajaa samana päivänä, kuten eräs ystäväni asian osuvasti ilmaisi. Mutta ehkä ensi vuonna.

On hauskaa olla fani.

Lunta luomassa

Tänä vuonna Washington DC:n alueella - niin kuin varmasti koko pohjoisella pallonpuoliskolla - on satanut ennätysmäisen paljon lunta. Jo joulukuussa ihmiset olivat lumen kanssa ihmeissään, mutta joulukuun lumimäärät eivät olleet vielä mitään helmikuuhun verrattuna. Helmikuisen myräkän kaltaista tuiskutusta ei täällä oltu nähty sitten vuoden 1899.

Näillä leveysasteilla lumi aiheuttaa ihmisille suuria vaikeuksia. Sähkökatkokset viilensivät nopeasti täkäläiset, puolihuolimattomasti eristetyt talot. Koulut olivat pari viikkoa kiinni, virastot samoin. Kaupoista loppuivat niin maito, leipä, liha kuin vihanneksetkin. Täydennyksiä tuovat rekat kun eivät päässeet liikkumaan auraamattomilla teillä. Lunta tuli kerralla niin paljon, että ei siinä pystynyt oikein kävelemäänkään.

Lumesta oli siis päästävä mahdollisimman pian eroon. Normaalioloissa aurinko sulattaisi lumen parissa päivässä, mutta tänä vuonna oli lumipaljouden lisäksi harvinaisen kylmää. Oli siis pakko turvautua muihin menetelmiin.

Valtavien lumimäärien takia tarvittiin kokonainen armeija aura-autoja puskemaan tietä lumikinosten läpi. Aura-autojen jättämät kinokset jalkakäytävillä kuuluivat asukkaiden lapiointivelvollisuuksiin. Harva kuitenkaan viitsi nähdä sellaista vaivaa. Kun viimein ihmiset pääsivät jälleen liikkeelle, kulkivat autot ja jalankulkijat samoilla kapeilla väylillä iloisessa sekamelskassa. Koska tällaisille lumimäärille ei oltu osattu varata erillisiä lumenkaatopaikkoja, kinokset olivat siinä, mihin ne auratessa olivat sattuneet jäämään.

Kun ilma vihdoin hieman lämpeni, päästiin lumen sulatuspuuhiin. Alueesta riippuen lunta sulatettiin vähän eri tavoin. Viihdyttävimmässä versiossa pikkuiset Bobcatit kasasivat lumen ensin penkoilta takaisin keskelle tietä. Tämän jälkeen suola-auto ajoi tiellä edestakaisin ruiskuttaen sulattavaa suolaliuosta lumen päälle. Tie ja paikalle osuneet autot olivat käsittelyn jälkeen kauniin valkoisia - suolasta.

Toinen sulatustapa vaikutti jonkin verran ympäristöystävällisemmältä. Siinä lumi kipattiin jättimäistä lihamyllyä muistuttavaan koneeseen, joka sulatti lumen niillä sijoillaan ja sylki sen ulos keväisenä purona. Mykistävän kätevää.

Loput lumet jätettiin auringolle sulatettavaksi. Kevättä siis odotellaan.

Aura-auto...


...ja sen kaverit.


Trecan 60-PD Snowmelter...


...ja näin se toimii.


Aura-autokuvat by Annika Ilkka.

Päivä kerrallaan

Vuoden vaihteessa posti toi meille ilahduttavassa määrin erilaisia kalentereita. Suomalaiset kalenterit päätyivät heti seinälle, koska niissä viikko alkaa totutusti maanantaista. Amerikkalaisten kalenterien esille ripustaminen on sen sijaan hyvin riskialtista, koska amerikkalaiset ovat ryhmitelleet viikkonsa alkamaan sunnuntaista. Suomalainen silmä ei tällaiseen viikon uudelleenjärjestelyyn helposti totu. Amerikkalaisen kalenterin mukaan kulkiessa päätyykin olemaan kaikesta päivän myöhässä.

Tosin yksi tämänvuotisista amerikkalaisista kalentereista päätyi kuin päätyikin seinällemme ihan yleisen mielenkiinnon nimissä. Tähän kalenteriin kun oli merkitty jos jonkinlaisia juhlapäiviä. En ollut esimerkiksi tiennyt, että tammikuun 23. päivä olisi ollut mitä parhain päivä jalkojen mittailuun. Ja tietysti tähänkin juhlaan olisi löytynyt myös postikortteja lähetettäväksi.

4. helmikuuta on muistettava kiittää postinkantajaa ja 8. helmikuuta lennättää leijaa. 16. maaliskuuta kannattaa taas osallistua mahdollisimman moneen kokeeseen ja tenttiin. Silloin nimittäin kaikki menee oikein. Toisaalta voisi kuitenkin panostaa syksyyn ja opetella 19. syyskuuta mennessä puhumaan kuin merirosvo. Huh hah hei! Kyllä taas aika rientää kun on hauskaa.

Tammikuu
1. New Year's Day
3. Festival Of Sleep
4. Trivia Day
13. Make Your Dreams Come True Day
16. National Nothing Day
18. Martin Luther King Day
20. National Buttercrunch Day
21. National Hugging Day
23. Measure Your Feet Day
25. Opposite Day
28. National Kazoo Day
29. National puzzle Day

Helmikuu
4. Thank A Mailman Day
7. Super Bowl XLIV
8. Fly A Kite Day
10. Umbrella Day
12. Abraham Lincoln's Birthday
14. Valentine's Day, Chinese New Year
15. President's Day
16. Mardi Gras, Fat Tuesday
17. Ash Wednesday
20 Love Your Pet Day
22. Be Humble Day
26. Carnival Day
27. International Polar Bear Day

Maaliskuu
1. Share A Smile Day
2. Dr. Seuss's Birthday
3. National Anthem Day
6. Dentist Day
9. Employee Appreciation Day
11. Johnny Appleseed Day
12. Girl Scout Day
14. Daylight Saving Time Begins
16. Everything You Do Is Right Day
17. St. Patrick's Day
20. First Day Of Spring
21. World Poetry Day
22. National Goof Off Day
25. International Waffle Day
26. Make Your Own Holiday
28. Palm Sunday
30. Doctor's Day

Huhtikuu
1. April Fool's Day
2. Good Friday
4. Easter Sunday
7. No Housework Day
9. Name Yourself Day
10. Encourage a Young Writer Day
12. Big Wind Day
14. International Moment Of Laughter Day
15. Income Tax Day
19. Humorous Day
21. Administrative Professional's Day
22. Earth Day
25. World Penguin Day
27. Tell A Story Day
29. Zipper Day
30. Arbor Day

Toukokuu
1. Loyalty Day
4. National Teacher's Day
5. Cinco De Mayo
9. Mother's Day
10. Peace Day
13. Tulip Day
15. Armed Forces Day
16. Love A Tree Day
18. Visit Your Relatives Day
21. National Memo Day
23. Lucky Penny Day
30. My Bucket's Got A Hole In It Day
31. Memorial Day

Kesäkuu
1. Donut Day
3. Repeat Day Repeat Day
4. Hug Your Cat Day
5. World Environment Day
6. D-Day
8. Best Friend's Day
10. Children's Day
13. Worldwide Knit In Public Day
14. Flag Day
19. World Juggling Day
20. Father's Day
21. First Day Of Summer
24. Swim A Lap Day
25. National Take Your Dog For A Walk Day
27. Sunglasses Day
30. Meteor Day

Heinäkuu
3. Stay Out Of The Sun Day
4. Independence Day
8. Ice Cream Sundae Day
9. Rock ‘N Roll Day
11. Cheer Up The Lonely Day
14. Cow Appreciation Day
15. I Love Horses Day
18. National Ice Cream Day
20. National Lollipop Day
24. Amelia Earhart Day
25. Parent’s Day
28. Milk Chocolate Day
30. National Cheesecake Day

Elokuu
2. Friendship Day
4. Champagne Day
6. Wiggle Your Toes Day
9. National Polka Festival
10. Lazy Day
11. Son’s & Daughter’s Day
14. National Creamsicle Day
15. National Relaxation Day
16. National Tell A Joke Day
19. Potato Day
20. National Radio Day
23. Ride The Wind Day
26. National Dog Day
27. Global Forgiveness Day
31. National Trail Mix Day

Syyskuu
3. Skyscraper Day
5. Cheese Pizza Day
6. Labor Day
9. Teddy Bear Day
10. Swap Ideas Day
12. Grandparent’s Day
16. International Day Of Peace
17. Constitution Day
19. Talk Like A Pirate Day
21. International Banana Day
23. First Day Of Autumn
28. Ask A Stupid Question Day
30. National Mud Pack Day

Lokakuu
2. International Frugal Fun Day
4. National Golf Day
5. National Health Day
7. World Smile Day
8. National Children’s Day
11. Columbus Day
14. Be Bald And Free Day
16. National Boss’ Day
17. Sweetest Day
21. Babbling Day
22. National Nut Day
26. Mule Day
31. Halloween

Marraskuu
3. Sandwich Day
6. Saxophone Day
7. Daylight Saving Time Ends
8. Cook Something Bold Day
11. Veteran’s Day
13. World Kindness Day
14. Young Reader’s Day
15. America Recycle’s Day
17. World Peace Day
20. Universal Children’s Day’
21. World Hello Day
25. Thanksgiving
26. Black Friday
29. Square Dance Day

Joulukuu
1. National Pie Day
2. Hanukkah
4. Santa’s List Day
5. Walter Disney’s Birthday
6. Mitten Tree Day
13. National Cocoa Day
16. Boston Tea Party Anniversary
18. National Re-gifting Day
20. Games Day
21. First Day Of Winter
24. Christmas Eve
25. Christmas
26. Kwanzaa Begins
28. National Chocolate Day
31. New Years Eve

27. helmikuuta on oikea päivä jääkarhun juhlimiseen.

Lunta tulvillaan

Olemme kesäkuusta saakka odottaneet lunta. Tai lapset ovat. Kun sitten joulukuun alussa tupsahteli muutama lumihiutale taivaalta, olimme innoissamme. Tai lapset olivat. He hyppivät vesilumimutalammikoissa ja tekivät miniatyyrivesilumimutaukkoja. Kun lumi seuraavana päivänä suli, kaikki olivat tyytyväisiä. Lapsetkin. Olihan saatu oikeasti lunta.

Parin viikon päästä lunta tuli vähän enemmän. Uutisissa varoiteltiin jo ennakolta kaikkien aikojen lumimyrskystä, mutta täkäläisen liioittelu-uutisoinnin perusteella epäilin lunta tulevan tällä kertaa kaksi senttiä yhden sentin sijaan. Kun lunta sitten oli maassa jo kolme senttiä, olimme innoissamme. Aikuisetkin.

Loppujen lopuksi lunta tuli yhden vuorokauden aikana yli puoli metriä. Se oli jo uutisoinnin arvoista. Nyt pääsimme tekemään kunnon lumiukkoja, lumienkeleitä ja lumilinnoja ja laskemaan mäkeä. Pulkkaa meillä ei tietenkään ollut, mutta muovisäkkiin kääräistyllä surffilaudan pätkällä meni ihan yhtä lujaa. Autoakin kaivoimme esiin lumen alta, vaikka ei sillä näyttänyt mihinkään pääsevän. Kadulla kun oli yhä se puoli metriä lunta eikä aura-autoja missään.

Tietyillä katuosuuksilla nököttää täällä kesät talvet "snow emergency"
-kylttejä. Nyt selvisi, mitä nekin tarkoittavat. Aura-autot ja suola-autot ja muut lumenpoistoautot keskittyvät vain näille "snow emergency" -väylille.
Kylteillä merkityille kaduille ei saa lumisateen sattuessa parkkeerata tai autot hinataan pois lumenpoisto-operaation tieltä.

Katselimmekin omalta umpihangessa olevalta sivukadunpätkältämme, kuinka pääkadulla ajoi viisikin lumenpoistoon erikoistunutta autoa peräkkäin. Yksikään ei poikennut reitiltään. Niinpä oli otettava lumilapio kauniiseen käteen ja huhkittava tie auki. Kun väylä oli selvä, naapurit tulivat ihastelemaan, että onneksi juuri tälle heidän kadulleen oli muuttanut näitä suomalaisia lumieksperttejä.

Mitähän ihmettä täkäläiset ovat sitten aikaisempina talvina tehneet? Arvatenkin pysyneet sisällä lumenlähtöön asti. Nyt he kuitenkin lähtivät käsipelillä auratun tien innoittamana autoilemaan kesärenkaillaan ja sekös oli menoa. Ensi töikseen he törmäilivät vauhdikkaasti penkkoihin, sitten jäivät kiinni ja lopuksi jurruttivat autonsa lopullisesti juntturaan. Voi näitä talven riemuja!

Sivukatuja ei näillä leveysasteilla kaupungin puolesta aurata, koska lumi todennäköisesti sulaa viikon sisällä kuitenkin. Suljetaan vain koulut ja virastot ja aurataan pääkadut, niin asia on sillä selvä. Ja vuotuisesta lumenluontibudjetista jo yli puolet käytettiin tämän yhden ennätyslumisateen aurauskuluihin.

Lopputalvesta kannattaa kenties investoida suksiin.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Tai jotain sinne päin...

Lehtisadetta

Meillä on uusi harava. Meillä on myös uusi lehtienpuhaltaja ja järjestämme lähes päivittäin pihallamme lehtienpoistokisat. Lehtienpuhaltaja on meluisa, mutta toisaalta se osaa puhaltamisen lisäksi myös imuroida lehtiä ja silputa ne pieneksi hakkeeksi. Yleensä harava jääkin kilpailussa kakkoseksi.

Paikallinen puusto on jo kuukauden ajan pitänyt huolta runsaasta kilpailumateriaalista. Illalla urheiltu piha on jo aamulla täysin lehtien peitossa. Tämä jaksoi hämmästyttää minua aamu toisensa jälkeen, kunnes viime viikolla osallistuin paikallisten ekaluokkalaisten kanssa syysretkelle. Siellä meille opetettiin, että keskiverto virginialaispuussa on noin 50 000 lehteä. Ja on kuulemma oikeasti olemassa biologeja, jotka laskevat työkseen puiden lehtiä. Meidän kymmenen pihapuumme pudotuskapasiteetti on siten noin puoli miljoonaa lehteä. Kiva tietää.

Tällä ekaluokkalaisten syysretkellä opin myös, että aurinko, happi, sade ja pieneliöt hajottavat puiden lehtiä. Tämä tosin kestää oman aikansa, joten onneksi kaupunkialueella apua tarjoaa myös puhtaanapitolaitos.

Arlingtonissa lehdet voi kasata katujen varsille tiettyinä viikkoina, jolloin imuriauto tulee ne siitä imaisemaan. Imuriautoa odottelevat lehtikasat on värikäs näky, ja tuulisella ilmalla meno on suorastaan vauhdikasta. Autoilijoita muistutetaan ahkerasti, ettei lehtikasojen päälle kannata autoaan parkkeerata. Siinä kun voi onnistua sytyttämään koko keon tuleen, autoineen päivineen. Säntillisempää keräystapaa kannattavat voivatkin tunkea lehdet jättimäisiin paperipusseihin, jotka puhtaanapitolaitos tulee viikottain noutamaan. Lopputulos on kummassakin menetelmässä sama: lehdet päätyvät kompostoitavaksi.

Arlingtonissa kompostoitavaa materiaalia tulee joka syksy pienehkön pilvenpiirtäjän verran. Tämä näkyy myös katukuvassa. Kesällä umpimetsältä näyttäneet alueet ovatkin syksyn tullen osoittautuneet täyteen rakennetuiksi asuinalueiksi. Talot ja tiet ovat vain olleet täysin puiden ja lehtien takana piilossa. Myös olohuoneessamme näyttää nykyisin olevan liikennevalot, koska läheisen risteyksen valot paistavat suoraan sisälle. Kesällä nekin olivat kätevästi puiden suojassa. Ja Suomen suurlähetystörakennus Washington DC:ssä on syksyn tullen näyttänyt laajentuneen kolminkertaiseksi kesään verrattuna. Julkisivua pitkin kasvava köynnöskasvi kun on pudottanut lehtensä.

Vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen on jälleen hyvin mielenkiintoista. Teksasissa totuimme siihen, että useimmat puut olivat ikivihreitä ja lehtensä pudottavillakin oli vain pieni pikalepotauko. Maisema pysyi aina suurin piirtein samanlaisena.

Täällä Virginiassa puut näyttävät olevan ihan villeinä maisemanmuokkaukseen.　

Lehti-imurilla on riittää syötävää.

Hetkinen

Taas on hetkisen paikka, koska olemme koko perheen voimin ottaneet osaa yleismaailmalliseen flunssa-aaltoon. Minulla on vuorossa pääflunssa eli head cold. Se on toisaalta hyvä, koska kaikki oireet ovat ainoastaan päässä. Toisaalta se on huono, koska päässä ei taudin johdosta liiku mikään. Palaan siis palstalle, kun ajatuskyky sekä kuulo ym. aistit ovat jonkinasteisesti jälleen käytettävissäni.

Yksin kotona

Naapurimme tuli taannoin pyytämään, että kurkkisimme sinä iltana silloin tällöin ikkunoistamme heidän talonsa suuntaan - ihan vain varmuuden vuoksi. Hän kun jättää vanhimman tyttärensä nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin pariksi tunniksi ja haluaa varmistaa, että tajuamme heti soittaa poliisin tai palokunnan, jos jotain hälytettävää ilmenee. Lupasimme olla valmiudessa, vaikka ajattelimmekin, että naapurin huippuälykäs 15-vuotias selviää varmasti näistä parista tunnista hienosti.

Eräs toinen äiti kertoi puoliksi häpeissään, puoliksi kauhuissaan, että hän joutui kerran jättämään 8-vuotiaan lapsensa puoleksi tunniksi yksin kotiin. Tosin hänellä ja lapsella oli koko ajan puhelu auki, joten lapsen ei olisi tarvinnut kuin rääkäistä, niin äiti olisi syöksynyt saman tien takaisin. Tapaus oli kuitenkin molemmille osapuolille niin jännittävä, että siitä puhuttiin vielä vuosi jälkeenkinpäin.

Teksasissa on myös laki, jonka mukaan alle 7-vuotiasta lasta ei saa jättää yksin autoon yli viideksi minuutiksi. Lain noudattamatta jättämisestä on seurauksena kuumassa autouunissa paistunut lapsi ja pari vuotta vankeutta. Niinpä esimerkiksi lapsia koulusta hakevat vanhemmat istuvat kukin vuorollaan toistensa autoissa vahtimassa lastenistuimeen nukahtaneita pikkusisaruksia, jos eivät halua herättää näitä mukaan muutaman minuutin hakumatkalle.

Amerikkalaiseen elämänmenoon ei siis kuulu, että lapsi viettäisi paljon aikaa yksin. Joskus tosin sellainenkin sallitaan. Koulujen alettua vanhemmille jaettiin ohjeet siitä, milloin lapsi saa olla yksin kotona. Tosin jo ensimmäinen sääntö tuntui kovin haastavalta: "Minkäänlaiset terveyteen, tunne-elämään tai käytökseen liittyvät ongelmat eivät saa vaikuttaa lapsen arviointi- ja päätöksentekokykyyn." Lisäksi: "Lapsella täytyy olla selkeä turvasuunnitelma ja hänen on pystyttävä toteuttamaan suunnitelma hädänkin hetkellä." Huh! Tunnen jopa aikuisia, jotka ovat hädän hetkellä unohtaneet mm. hätänumeron.

Onneksi ohjeissa oli myös iänmukaiset suositukset:
- alle 8-vuotiasta lasta ei saa jättää ollenkaan yksin. Ei edes pihalle, autoon tai leikkikentälle.
- 9-10-vuotiaan saa jättää päiväsaikaan yksin korkeintaan 1½ tunniksi.
- 11-12-vuotiaan saa jättää päiväsaikaan yksin korkeintaan 3 tunniksi.
- 13-15-vuotiaan saa jättää koko päiväksi yksin, mutta ei yöksi.
- 16-17-vuotiaan saa jättää yksin korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi.

Ei ihme, että tästä aiheesta on tehty menestyselokuva jos toinenkin.

Vanhemmat tulevat hakemaan lapsia kotiin koulun ovelta tai koulubussipysäkiltä. Harva lapsista hortoilee yksin kotiin.