Hyvin menee, mutta menköön.

Olin juuri astumassa ensimmäistä kertaa amerikkalaisen tavaratalon liukuportaisiin, kun sydämellinen myyjä tuli kysymään: "Hi! How are you?" Jäin siihen tien tukkeeksi miettimään, mitä minulle nyt tänään oikein kuuluukaan. Kun vihdoin olin muodostanut mielessäni vastaukseni, käännyin uudelleen myyjän puoleen vain huomatakseni hänen jo kadonneen.
Tajusinhan sitten, että myyjä oli vain ohimennessään tervehtinyt asiakasta. Mutta kun hän harhaanjohtavasti katsoi samalla silmiin ja kumartuikin hieman lähemmäksi, niin johan aloin miettiä, että nyt on tosi kyseessä.

Eräs toinen juuri Amerikkaan muuttanut untuvikko vastasi tervehdyskäynnille tulleelle naapurinrouvalle kaunistelemattomaan suomalaistyyliin: "I feel like sh*t!" Amerikkalaisen ilmekään ei värähtänyt, hymy oli aivan yhtä säteilevä kuin aikaisemminkin, mutta hän katsoi parhaakseen kääntyä saman tien kannoillaan ja päätyä tarkastelemaan uutta naapuriaan turvallisemman välimatkan päästä.

Normaalioloissa amerikkalainen tervehdysrituaali loppuu aina hyvän päivän toivotukseen: "Have a nice day!" Jos ei ole linnoittautunut kotiinsa, tämän toivotuksen kuulee lukemattomia kertoja päivässä. Jopa Houstonin kaduille eksyneet harvat kävelijät tervehtivät toisiaan näin, ja esimerkiksi kaupoista ei mitenkään pääse ulos ilman kyseistä ilosanomaa.

Me suomalaiset syytämme amerikkalaisia pinnallisesta tekopirteydestä, mutta en voi olla huomaamatta, miten tämä tekopirteys tarttuu. Päivästä tulee väkisinkin hyvä, kun jatkuvasti niin sanotaan. Ja kun tutuille ja tuntemattomille todetaan mennen tullen, että meneepä minulla hyvin, niin kylläpä sitten meneekin.

Auts! Nyt tulee Suomesta koivuhalolla päähän, mutta ei se haittaa. Hyvää päivänjatkoa vaan kaikille!


Jättipakkauksissa tavaroita myyvän Sam's Clubin ovella hymyilee aina virallinen tervehtijä.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 21.9.2006.