torstai 25. tammikuuta 2007

Potkulaudalla puhdasta

Mitäs te teitte jouluna? Me teimme roskia. Tai ei niitä mitenkään erikseen tarvinnnut tehdä. Niitä vain tuli. Ja paljon.

Asuntoalueellamme roskat kerätään kahdesti viikossa. Jätehuollon miehet ovat valmistautuneet koitokseen jäteauton ja valtavin saavein varustettujen potkulautojen kanssa. Kaksi miestä rullailee potkulaudoilla talolta toiselle ja kerää saaveihinsa jätesäkin poikineen. He sukkuloivat talojen välillä vinhaa vauhtia ja ovat monta kertaa olleet vähällä jäädä auton alle ampaistessaan kadun yli näkemättä saavin takaa yhtään mitään.

Kun saavit ovat täynnä, potkulautamiehet käyvät kippaamassa ne heitä seuraavaan jäteautoon. Jos olet onnistunut tuottamaan jätettä enemmän kuin kuusi isoa jätesäkillistä, joudut raahaamaan säkit itse kadunvarteen, josta ne voidaan heitellä suoraan jäteautoon. Mitään pientä irtoroskaa ei tällä keräilymenetelmällä suvaita, mutta isot sen sijaan käyvät. Voit raahata tyrkylle vaikka sohvakalustosi, niin miehet heittävät senkin kokonaisena jäteauton kitaan.

Jouluna vain harva naapurustomme asukkaista selvisi alle kuuden jätesäkin. Tyypillisin näky joulun jälkeen olikin pienen henkilöauton kokoinen kasa jätesäkkejä kadunvarressa ja päällimmäisenä vielä joulukuusi kuin kattotelineellä ikään.

Amerikkalainen pakkauskulttuuri suosii jätteidentuottoa. Ken on joskus avannut yhdenkin Barbie-nuken paketistaan, on saanut esimakua siitä, miten täällä kaikki on pakattu. Paketin täytyy olla mahdollisimman suuri, näyttävä, moninkertainen ja runsas. On suorastaan toissijainen asia, millainen tuote paketista lopulta paljastuu.

Kierrätystä ei suuremmalti täällä ronskissa Teksasissa harrasteta. Kaiken voi huoletta laittaa roskiin, mutta jos välttämättä haluaa, voi tilata itselleen pienen kierrätyslaatikon. Siihen laitetaan lehdet, pahvit, tölkit ja muovipurkit iloisen irrallisesti sekaisin. Kerran viikossa tulee kierrätysauto miehineen ja laatikon sisältö heitetään lajittelematta auton uumeniin.

Kierrätyskeskuksiakin täällä on, ja niihin voi viedä myös lasia. Jossain päin Teksasia on kuulemma myös kierrätyskeskus, johon saa viedä pattereita. Ehkä jonain päivänä teemme sinne matkan pattereittemme kanssa, mutta siihen asti: surutta roskiin!



Siirtymätaipaleilla miehet roikkuvat kätevästi jäteauton sivuilla ja potkulaudat saaveineen rullaavat perässä.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa torstaina 18.1.2007.

Ei kommentteja: