Väistä ja aja!

Kun vastaan pompahtelee sataakahtakymppiä harava, tiedät olevasi amerikkalaisella moottoritiellä. Pakettiauto on täällä harvinaisuus. Täytyy olla avolava. Korkea, leveä, muhkea ja kromattu avolava. Lavalla ei kyllä yleensä näe kuljetettavan mitään. Ehkä siksi, että kaikki on jo lentänyt moottoritiellä matkasta. Tavaroiden kiinnittäminen ei kuulu täällä tapoihin, eikä peruutuspeiliin paljon vilkuilla.

Amerikkalainen ajokulttuuri on kummallinen sekoitus täydellistä itsekkyyttä ja kohteliasta joustavuutta. Voit aivan hyvin antaa kahdenkymmenen autoilijan odottaa takanasi kytätessäsi sopivaa hetkeä u-käännöksen tekoon. Kukaan ei välitä. Moottoritiellä voi huimissa nopeuksissa mistä tahansa kolosta putkahtaa esiin auto, oli tilaa tai ei. Kukaan ei taaskaan välitä. Paitsi ehkä joku suomalainen.

Näihin automääriin nähden onnettomuuksia sattuu täällä vain harvoin. Amerikkalaisen ajokortin saa kun läpäisee lyhyet teoria- ja ajokokeet. Teoriaosuuteen on oppikirjakin, mutta harva väittää sen lukeneensa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kirjan ensimmäinen lause on luettu tarkkaan: "Jokaisen ajajan täytyy aina väistää muita." Ei sitten muuta tarvitsekaan tietää.

Suomalaisesta ajokulttuurista tullut jääräpää on amerikkalaisten autoilijoiden seassa ensin ihmeissään. Mehän ajamme vaikka läpi harmaan kiven, jos vain kaista- ja muut merkit viittaavat, että niin kuuluu tehdä. Onneksi amerikkalaiset ovat tottuneita väistelemään.

Risteyksissä väistämiskyky on todella tarpeen, koska harva pysyy autonsa kanssa omalla kaistallaan. Suoraan menijä muistaa keskellä risteystä sittenkin kääntyä, ja kääntyjä onkin menossa suoraan. Ja jos olet nainen, jatkat kaiken keskellä äskeisissä punaisissa valoissa aloittamaasi meikkausta ja puhut toisella kädellä kännykkään.

Suomessa näillä taidoilla pääsisi jo sirkukseen.


Moottoriteillä betonia riittää ja uutta rakennetaan jatkuvasti. Isompi seurue viilettää tässä ruuhkattomalla, aidatulla kimppakyytikaistalla.

Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa sunnuntaina 15.10.2006.